Hyppasimme junaan keskipaivalla, mutta matka Kanagawasta Nikkoon kesti nelisen tuntia. Illan hamartyessa alkoi vuorten juurella sijaitseva pikkukaupunki lahestya! Oi mitka maisemat!
Japanilaiset vuoret on ihan eri muotoisia kuin eurooppalaiset! ...Ja niin kauaksi pois paasimme paakaupungin melusta! Matka tuntui loistoidealta alusta asti. Loman tarpeessa!
Perilla! Aseman ovesta ulos astuessamme havaitsimme ylankojen saan hyiseksi. Mita tuo valkoinen tuolla vuorilla on, ihmettelivat kaupunkilaiset. Keskusaukiolta avautui hyytavannakoinen maisema. Olimme luonnossa! Kaukana Tokion betonilabyrintti ja silmankantamattomiin jatkuva talomeri. Oikeastaan kuva otettiin vasta seuraavana aamuna, sen verran kylma oli ja pimeni ja nalkakin kolotti!
Joten ei muuta kuin syomaan! Jaiset varpaat sulivat ja ensimmainen (ja viimeinen :) Nikkon-ilta kaynnistyi lampoisessa ramen-ravintolassa. Oli muuten parasta tahan mennessa maistamaani ramenia! Jotteivat annokset tuntuisi liian pienilta (tama alunperin kiinalainen herkku on kyllakin tunnettua kulhojen suuresta koosta) otimme nuudeleita ryydittamaan gyoosaa, lihalla ja kasviksilla taytettyja taikinanyytteja. Myos kalja maistui, herkkua oli!
Olimme todellisella budjettimatkalla, mutta ystavien vinkin avulla olimme varanneet meille sopivasta hintaluokasta - siita halvimmasta - tosi kivan majapaikan! Halusin japanilaistyylista, joten paadyimme ryokan-majatalojakin halvempaan kotimajoitukseen eli minshukuun. Pienen sattaamisen jalkeen ja Yukin kirottua kannykkansa GPS:n loysimme (oman perinteisen lyijykynalla paperilapulle sutaistun karttani turvin ;) perille nattiin, siistiin ja kodikkaaseen taloon. Perhe asui ison talon alakerrassa, vieraille taisi olla nelja huonetta ylakerrassa. Asetuimme taloksi kuuden tatamin kahden hengen huoneeseemme, jossa lammin kotatsu-poyta ja vihrea tee odottivat jo. Taydellista! Hinta alle 20 euroa/hlo/yo!
Kotatsu toiminnassa. Matalan poydan alla on lammityslaite, ja poydan paalta pitkalle lattialle ulottuu paksu viltti. Jalat viltin sisaan, ja pian huomaa ettei huvita enaa siirtya mihinkaan =). Onneksi Yuki tietaa miten japanilaiset harvelit toimii, ois voinut ulkomaisella vaihtarituristilla jaada taas tamakin alyamatta!
Illan pimetessa minshukun ylakertaa valaisi natti lyhty... Minulle naky oli paljon enemman joulutunnelmaa kuin ihmismeri neon-valaistussa Odaibassa...
Illalla testasimme viela kotatsun lisaksi toisen japanilaisen erikoisuuden, majatalon yhteiskylvyn eli ofuron. Perinne on, etta kylpyvesi on kaikille vieraille sama. Vahan se suomalaista ihmetyttaa, ja kyselin Yukilta etta onko sinne nyt ihan terveellista menna lillumaan, mutta perinne on perinne, ja "ainahan se on nain tehty". Ei auttanut kuin unohtaa haihattelu ja veteen vaan! Ja oli se sitten oikein nautinnollinen kokemus, mahtoivatko muut vieraat edes olla kylpeneet. No, en halua tietaa :P. Aioimme menna aikaisin, koska ofuron tapauksessa "varhaisin lintu ei matoa loyda" hehe eli vesi on tietenkin puhtainta ja kuuminta ensimmaiselle kylpijalle. Mutta laiskoja sahlareita kun ollaan, mentiin kylpyyn viime tipassa. Se ei kuitenkaan haitannut, ja "onsen-pulveriksi" Yukin nimittama kylpyveteen sekoitettu aine teki vedesta valkoista kuin vulkaanisessa lahteessa. Rauhallista ja rentouttavaa. Ja ennen kylpya kuuluu sitten peseytya!!!
Paikallisista tavoista sain kuulla lisaksi sen, etta japanilaisittain kun kaydaan suihkussa, istutaan matalalla jakkaralla ja viskotaan vetta niskaan paljusta. Historiallinen tapa elaa, ja myohemmin julkisissa kylpyloissa olen havainnut kaikkien tekevan niin. Vaivalloista!
Aamun valjettua ei auttanut jaada kotatsuun kutvottamaan. Ulos hyiseen ilmaan! Lumisadetta oli Joulun valipaiviksi uhkailtu, ja ihastuksen ja kauhun sekaisin tuntein sita odottelimme, muttei lunta sitten kuitenkaan koskaan saatu.. Kylla ois ikiaikaiset temppelit naytteleet taydellisen hiljaisilta ja rauhaisilta lumipeitteessa, mutta nattia oli nainkin. Paivan ensimmainen turistikohde oli kuuluisa Shinkyoo-silta vuorten katveessa, yksinaisen puron yli...
...Mutta heiiii nama postikorttimaisemat ovat luonnonmukaisuudessaan ihan huijausta! Sillasta on kuva joka opaskirjassa, ja luulimme sen tosiaan sijaitsevan eristyksissa jossain vuorten yksinaisessa solassa, mutta hopohopo, oikeasti heti sillan oikeasta reunasta menee vilkas autotie, ja Nikkon vilkkaimpiin kuuluva keskustan turistialuea avautuu selan takana. Mutta pidetaan nyt lumousta ylla... eli rajasin sitten itsekin ne rekat pois maisemasta :D.
Vuorossa klassinen japanilainen epasymmetrinen puutarha. Oi jos oisi lunta!
Temppelialueen vanhus, 500-vuotias(??) kirsikkapuu.
Ja sitten itse paakohteeseen, Tooshoogu shrinelle eli shintopyhakolle. Japanin kuuluisin sotilashallitsija Tokugawa Ieyasu on haudattu tanne. Portista sisaan ja ylos vuoren rinnetta kolmesataavuotiaiden cedar-mantyjen (mika se on suomeksi??) kujaa pitkin. Puut istutettiin muinoin siemen siemenelta Ieyasun vallan merkiksi.
Tooshoogu on laaja temppelialue taynna historiallista merkittavyytta.. ja turisteja.
Kuuluisa yksityiskohta, alunperin lastenkasvatusohjeiksi laadittu "Hear no evil, speak no evil, see no evil".
Ja toinen merkkiteos, Nemurineko eli pieni valkoinen torkkuva kissa, joka kuvastaa temppelialueen olevan turvassa. Hiiret on hatistetty. Eli Tokugawa on kukistanut viholliset ja kissa nukkuu toimettomana.
Hassua kylla, tama myoskin joka kirjasta loytyva ihmetys on niin pieni, etta ison kyltin pitaa osoittaa turisteille etta "Katsokaa nyt, siina se on". Tietenkin lansimaiset urpot missaavat kanjein merkatun nahtavyyden.
Ylos ylos johtaa pitkat portaat kohti Ieyasun hautamuistomerkkia.
Kivetty tie ylos rinnetta pisti hiljaiseksi...
Ja semmoinen se sitten on, suuren sotaherran ja Japanin yhdistajan hauta. Hmm, pompeli. Paikka on komia, ylinna rinteessa, eristyksissa puitten keskella. Kaikki taalla oli rakennettu kivesta tai jos oli puuta, oli se maalattu mustaksi. Tunnelma valittyi.
Minuun teki itse hautamuistomerkkia suuremman vaikutuksen lintu ja iaksi suljettu portti. Ja kaikki niin mustaa ja synkkaa. Kumma kylla hiljainen ja yksinainen paikka, ei turistimerta. Paras temppelielamys tahan asti!
Lahes nollakelissa ja alkavassa hyytavassa tihkusateessa turisteina palloiltuamme paatettiin viela reissun lopettajaisiksi testata yksi monista Nikkon onseneista eli kylpyloista. Ja taas sai nahda jotain uutta ja ennenkuulumatonta - nimittain onsen-rakennuksessa oli suuri huone varattu "lepailylle". Monet kylvysta vasyneet tai muuten vaan torkkuja kaipaavat aikuiset ihmiset makasivat pitkin pituuttaan tatamilla suuret lattanat tyynyt pehmikkeina. Nakeeko Suomessa ihmisia julkisesti nukkumassa...? Luulin ensin etta olin tullut ravintola-alueelle ja osa vieraista on juonut liikaa.. Ehei, taaskaan ei turisti alynnyt.
Lepailimme "rest room":ssa aikamme ja sitten kylpyyn! Kuvia ei tietty oikein ole, japanilaiset kylpylat kun ei ole mitaan uimahalleja, vaan aatamin asussa miehet ja naiset erikseen mennaan kuumaan altaaseen ja kymmenisen minuuttia nautitaan. Kauempaa ei juuri karsi olla, koska nupista alkaa heittaa. Tassa paikassa oli kolme allasta, joista yksi ihana ulkoallas! Ilma oli hyista ja vesi kuumaa, ja onseniin kuuluu aina kivien valeista tai bambusta tehdysta "putkesta" pulppuavat "lahteet", joten kylla kelpasi. Ja tietenkin kavin myos saunassa. Japanilaisessa saunassa on kumma kylla vain reilu 50 astetta lamminta! Ja taustalla soi "rauhoittava" musiikki.. Seinaan upotettu tv sentaan tasta uittolasta puuttui ;)!
No comments:
Post a Comment