Tuli Joulu. Ja meni.

Joulu oli tana vuonna erilainen. Enpa muuta osannut odottaakaan, taalla kun ei vieteta kuin kaupallista Joulua. Joulu tuli ja meni ilman suurempaa melua. Suurin osa vaihtarivaesta vietti pyhat lumilautailureissulla Naganossa, mutta itse paatin rahattomana jaada pitamaan seuraa part time job:ssa eli baitossa raatavalle japanilaisherralle. Ja siita paatellen, miten monella katkesi kasi tai kylkiluu tai muuten vain paluu tapahtui lahtotunnelmiin nahden vahemman hehkeassa kunnossa, uskon tehneeni oikean ratkaisun ;). Ottakaamme esimerkiksi vaikka kamppikseni Alicia, joka tuli kotiin kasi ranteesta kainaloon kipsissa, JA oksennustaudissa ja kovassa kuumeessa. No, se on yksi tapa viettaa joululomaa.. Monet niin eurooppalaisista, amerikkalaisista kuin aasialaisistakin vaihtareista matkustivat kotimaihinsa lomien ajaksi. Japanilaiset staff memberit menivat hekin perheidensa pariin kuka minnekin, joten Joulu asuntolassa oli hiljainen ja siksipa myos rauhallinen.

Joulun tunnelmaa...

Mutta sentaan jotain Joulun tunnelmaa (koulun muovikuusen lisaksi, kuvassa) tannekin asti saatiin :)! Se tuli postissa jos jonkinmoisten kotomaan herkkujen muodossa! Kylla kuulkaa katosivat vauhdilla suomalainen suklaa, salmiakki, laku, hapankorput, oliivit, ruisleipa salami kyytipoikanaan...! Niin ja ne aitin itse leipomat perinteiset piparkakut! Ai etta, ne menivat jo ensimmaisena iltana leffaa katsellessa, tietenkin yhdessa niinikaan kotoa saadun ihka oikean glogin kanssa! Kylla kelpasi! Paasimpa jopa ihastuttamaan japanilaisia ystavia Fazerin sinisella, kun nabe- eli pataruokaillalliselle kutsuivat! Iso kiitos kaikille kotimaan Joulupukeille, you know who you are!!! *<:)


Koulun kuusi ja ma. Jouluun kuuluu kai kuusi... Ainakin koulun somistusinsinooritontut olivat sen havainneet, tosin kuusipiirrustuksia oli taidettu varkata vahan havunneulanen silmassa, koska lopputulos oli melko mielenkiintoinen. Ainakin suomalaisiin metsakuusiin tottuneelle. Eipa paljon koulun kuusta kehtaisi Tuomiokirkon eteen koorata. Taalla meilla siis muovinen. Ja ikaankuin vehje ei omin voimin pysyisi tanassa, risu oli tuettu maahan valaistuilla vaijereilla. Vaikkei korkeutta ollut muutamaa metria enempaa. Lentoonko se on lahdossa vai mita on meneillaan?

Meidan Jouluaatosta ei paljon kuvia tarttunut mukaan. Yukin kanssa kaksin kyseisen juhlapaivan kulutimme. Ensin mentiin kuuntelemaan Tokai-yliopiston oman sinfoniaorkesterin vuotuisaa konserttia pari pysakkia junalla tasta pohjoiseen. Soittolistalla oli jopa Sibeliusta! Joten odotukset olivat korkealla, ja innostunein mielin suuntasimme konserttitalolle. Kavi kuitenkin nyt niin, etta oli opiskelijoilta jaanyt Sibbe-kotilaksyt pikkasen huonolle harjoittelulle, eika Karelia-sarja sitten ollenkaan luonnistunut! Huh, luultavasti ei moista versiota olisi Suomessa mahdollista kuulla ;)! Etta harvinaislaatuinen kokemus siis. Kuitenkin muut kappaleet, Mozart ja Adler (?), sujuivat mallikkaasti, ja konsertin encoreksi esitetyt joululaulut oli hauskaa kuultavaa! Siita tuli jo melkein joulumielelle.

Ilta jatkui Odaibaan, jossa oli tarkoitus paasta maailmanpyoraan katsomaan Tokion iltavaloja ja vaihtamaan joululahjoja. Mutta toisin kavi. Paikka oli tupaten taynna, kuten olettaa saattaa, Jouluaatto kun on Japanissa "parien ilta". Kun saavuimme maailmanpyoran tuntumaan, havaitsimme jonon pituudeksi 1h 40min (paikalla oli tietenkin koko joukko jarjestysmiehia jotka tiedottivat kova-aanisilla jonotusaikoja ja kehottivat ihmisia liikkumaan varovasti massassa koska rynnakoiminen olisi vaarallista, ja niinedelleen. Viimeisen kotiin vievan junan lahtoon oli kuitenkin vain reilu tunti aikaa, joten eihan siina muu auttanut kuin kaantya maailmanpyoran juurelta kotia kohti. Vitsit vahenivat, eika vakijoukkoa huvittanut edes valokuvata. Yoksi emme Tokioon voineet jaada bilettamaan, koska Yukin oli oltava Joulupaivan aamuna aikaisin toissa.

Sitten Jouluun kuuluu kai jouluinen ruoka. Me mentiin Tokion kaikkien nuortenparien mekkaan, Odaibaan, ja syotiin Jouluaaton paivalliseksi oden-nimista sapuskaa katukojusta. Monenmoisia oli tunnistamattomia objekteja. Maku mieto, vahan imela tai papumainen. Hyvaa sinappia sai reunalle! Niin ja juotiin makeaa kuumaa sakea, viereisesta (piilossa pysyttelevasta) kojusta.


Odaibassa kun olimme, vierailimme Jouluaaton kunniaksi myos Sonyn harvelikaupassa. Aibo-koira on ollutta ja mennytta, uusi lelu on tanssiva pallonmuotoinen radio. Mikas sen jouluisempaa kuin elektroniikkakauppa.

Jouluaaton maisemamme. (Nakyvyys heikko, pahoittelen!) Rainbow-silta Odaibasta lahden yli Tokioon. Tassa tuli joka parin poseerata, ja olipa paikalle viritetty jopa superkawaii ihkuja valaistuja "kehyksia", sydamenmuotoisia tai muuten vain tositosisopoja, joiden edessa sitten voi kuvauttaa itsensa ja siippansa. Jonot olivat kuitenkin puolen kilometrin luokkaa, joten hyytavan kylmassa ilmassa jatimme taman lystin valiin. Hassua kumminkin oli, kun kuva otatettiin aina jonossa seuraavana seisovalla parilla =). Joulun henkea.

Etta se siita japanilaisesta Joulusta, luultavasti ensi vuonna Suomessa perinteita osaa jalleen arvostaa ;)! Onneksi kuitenkin kotoisen junapysakin juottolasta lopulta saimme kaljat mieheen lohdukkeeksi. Vaihtuivat ne joululahjat kuppilan poydassakin... Ja, tassa Joulussa parasta oli sittenkin aika ihan kotosalla asuntolassa. Ensi Joulua odotellessa ;)!

Joulusta muistuttamassa tuikku asuntolan huoneessa. Kaupanpaallinen shoppailukierrokselta.