Kansainvalinen festivaali

Vaihto-opiskelijoiden paanvaivaksi salytettiin syksylla "kansainvalisen festivaalin" jarjestaminen. Jokaisen maan piti rakentaa kykynsa ja mielikuvituksensa mukaan oma koju, jossa sitten olisi tarjolla tietoa ja vaikka namumaistiaisia omasta maasta. Meidat skandinaavit, pienia maita kun kuulemma ollaan, oli kuitenkin niputettu yhteen ja samaan ryhmaan, ja yhdessa sitten lapi syksyn kokoustimme ja koitimme kehittaa jotain ideoita etta mitapa suomesta, norjasta, tanskasta ja islannista voisi esitella. Ruotsi ei ollut edustettuna kun ei ruotsalaisia vaihtareita taalla lainkaan ole, tosin joku liimasi seinalle piskuisen ruotsin lipun ja viereen nuuskarasian. Siina niiden boothi.

No, enpa tieda oliko paljon haavimpia sitten muidenkaan kojut, aika heikoksi se suunnittelu jai. Kokouksissa lahinna syotiin, raplattiin kannykoita muka tarkean nakoisina, sovittiin erinaisia deadlineja jotka kuitenkin unohdettiin heti kokouksen paatteeksi, ja solmittiin romanttisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, silta ainakin naytti. Nain kavi ainakin (mitapa mina muitten asioista tietaisin..) kahdelle suomalaiselle pojalle ja taisipa kayda myos eraalle norjalaiselle.

Kuinka ollakaan, kokouksissa tormasin eraaseen japanilaiseen tyttoon, joka on asunut vuoden Suomen Turussa! Lukioikaisena oli vaihdossa. Tiesi kaikki samat paikat kuin ma, tietenkin, Turku kun on kohtuu pieni paikka vaikkapa paikallisiin mittasuhteisiin verrattuna. Joten juteltavaa riitti - kuulemma joka paiva tama Yui on kavellyt kouluun siita mista mina mennyt tanssitunneille, ja Kinopalatsissa on kayty leffat katsomassa ja mennessa samasta karkkikaupasta karkit hakemassa. Aika hassulta tuntui. Maailma on joskus ihmeen pieni, ja silloin tuntui etta melkein millaiset suunnitelmat vaan ovat mahdollisia, Yui kun haaveili suorastaan Suomeen muuttamisesta. Yui puhuu kohtuu hyvin myos suomea, ja treenaa kielitaitoa ilmeisen tehokkaasti kokouksissakin viihtyneiden suomalaisten poikien kanssa. Kotoisa olo tuli taman uuden tuttavuuden kanssa jutustellessa.

Mielestani festivaaliannin niukkuudesta voi syyttaa joka tapauksessa myos opettajia, jotka eivat lainkaan antaneet kunnollisia ohjeita siita, mita oikeastaan ollaan tekemassa. Kellaan ei siis ollut oikein selvaa kasitysta siita etta mika on homman pointti. Vasta jalkikateen ymmarsin, milta homman ois pitanyt nayttaa. Ymmarrysta auttoi muiden maiden kojut, erityisesti kiinalaiset, korealaiset ja thaimaalaiset loistivat jalleen patevyydellaan, mutta ilmeisesti he olivatkin tajunneet opettajien japaninkieliset ohjeet meita Pohjolan kielitaidottomia ummikkoja paremmin.

Suomalaisten koju. Kauheasti ei rekvisiittaa ollut, itse taiteilin lipun, ja hammastyttavilla kuvaamataidon lahjoilla siunattu Harri (takana vasemmalla) maalasi suurennoksen eraasta Tove Janssonin postikortista. Keskella Pauli, ja sitten tiimin japanilaisjasenet joista punaisessa paidassa Saki (vuosi Norjassa vaihto-opiskelijana!) ja takana herra jonka nimi on valitettavasti jaanyt arkistoimatta. Ja mita ihmetta! Potrettiin on eksynyt ylimmaaraista rekvisiittaa! Eteen singahti siis ihme hiihtajan elkein islantilainen Bjorn. Hehe.

Kansaa oikeastaan virtasi ihmettelemaan Suomen Muumeja. Meilla oli toki heidan elostaan ja olostaan paljonkin tarjolla, oli kirjaa, mukia, jopa kiiltokuvan sai innokkaimmat mukaan. Muumit tunnetaan Japanissa. Lisaksi kiinnostivat revontulet, Joulupukki, lumi, yoton yo ja luonto.

Norjalaisten corneri. Olivat hakeneet Yokohaman Ikeasta valmiin piparitalosetin, ja tittishan siita tuli! Erityisesti rikkominen ja syominen oli kivaa. Ja jalleen Lauran nimimuisti jaanee palkinnotta..

Thaimaalaiset askartelivat portin.... (livena vaikuttavampi).

...ja nayttivat yleisolle thai boxingin mallia. That`s gotta hurt!! Yleiso aivan hurjistui lajin julmuudesta, tosin valitettavasti tunnelmat katsomossa eivat aivan vality jalleen tastakaan otoksesta =D. Noh, mita pienista puutteista.

Skandinaavien huoneessa vieraille oli tarjolla myos niita maistiaisia, eli Ikeasta loytyi pipareita, ja Tokiossa sijaitsevasta Muumikahvilasta oli haettu tummaa leipaa, ruotsalaista sillia (joka suomalaisena tietamattomille vierailijoille syotettiin) ja glogia, jossa vastoin koulun saantoja oli perati alkoholia. Glogi jouduttiin sitten laimentamaan vedella. Mutta hyvaa oli silti, ja niin kotoisalta maistui! なつかしい！