Japanilaisille uusi vuosi on vuoden suurin juhla. Monta vapaapaivaa, kuten joulu Suomessa. Vuosi vaihdetaan perinteisesti perheen kesken, kiireisinkin salaryman tai kaukaisella paikkakunnalla opiskeleva nuoriso palaa kotiin kotirouva-aidin valmistamien ruokien ja kotatsun aareen, telkkarin eteen hiljentymaan. Railakas juhlinta ei kuulu perinteisiin. Maassa maan tavalla, joten mekin jatettiin ulkomaalaisten bileet ja klubbailu valiin. Rentouttava ja ihanan yllatyksellinen vuoden vaihde!
Perinneuudenvuoden viettotapa nro 1.Keskiyon temppelivierailu! Paikkana yksi Tokion kuuluisimmista, Tokyo Towerin juurella sijaitseva Zojoji! Vakea kuin pipoa ja tunnelma tiivis! Keskiyolla Towerissa valkkyi valoshow, ja ihmiset paastivat ilmaan hillittoman maaran kirkkaita ilmapalloja! Osa oli kyyhkysen muotoisia, ja kaikki samanvarisia, se oli kaunista....! Kova-aanisista lasketun keskiyon count downin kaydessa nollaan vaki taputti ja hurrasi hillitysti. Vain paikalle tiensa loytaneet etelaeurooppalaiset poksauttelivat kuohareita ja kiljuivat ja rellestivat. Joopajoo..
Tanne kavi karsivallisten jonottajien tie: puolisentoista tuntia ihmismassassa survouduttuamme paasimme viskaamaan ropomme temppelin pyhimman eteen viritettyyn hervottomaan lakanaan ja tekemaan uuden vuoden rukouksen. Kaksi kumarrusta, kaksi taputusta, kammenet yhteen, toive jumalille paa painettuna, kumarrus ja ulos etta seuraavat mahtuu!
Buddhalaismunkit rukoilevat ja "jodlaavat" (hmm) ryhmille, joille ian puolesta osuu kohdalle "vaaran vuosi". Mulla ja Yukilla ei onneksi ole tana vuonna vaaraa. Huh huh! Ei tarvinnut jonottaa tahan lystiin! Hulppeaa muuten, yksi munkeista on Yukin kaverin isa! (Niin, ei se niin tiukkaa ole, munkeilla saa olla perhe, ja saa saada lapsia.)
Temppelin lyhdyt jaivat keikkumaan hyiseen viimaan kun me hoipperoimme festariruuan ja chu hai -siiderin jalkeen kolmen maissa yopuulle. Olo oli onnellinen, ja tulevaisuuskin pitaisi olla jarjestyksessa, lieko japanilaiset jumalat vaan kuuntelee tammoista opportunistitakinkaantelijapakanaa.
Vuoden 2008 ensimmainen aamu valkeni... ...kiikkerasti mangakahvilan sohvalta (ei kuvissa!). Eipa antaneet edellisena iltana varata hotelleja puhelimitse, ja toki yolla joka soppi oli taynna vasyneita juhlijoita. Uuuusch.. Suunnaksi Yukin perheen koti... (kuvat ylapuolella: Yukin lapsuudenkoti ulkoapain, huomatkaa "puu" etualalla, ja tyypillista tokiolaista naapurustoa rappukaytavasta kuvattuna).
...jossa meita odotti Perinneuudenvuoden viettotapa nro 2!Aamiaiseksi aidin (minulle Mama-san) itse valmistamia herkkuja! Kaikki naytti kauniilta. Maistelin kiltisti, ja isan (eli Papa-sanin) tarjoaman saken huuhtelemina upposi vatsaan kaikenmoista. Tahti meinasi hyytya viimeistaan jalkiruuan, sitkean riisitahnapallon eli mochin kohdalla, joka lampymasta liemesta puikoilla suuhun venytetaan. Kuulemma joka vuosi mummoja tukehtuu mochiin, ja mikas sen varmempi ensiapu kuin polynimuri kurkkuun ja mochit ulos, varoitti Yuki =). Soin sita sitten extra varovasti, ja hyvat poytatavat ja tyttoystavan tunteiden huomioimisen hallitseva siippani sitten puolivalissa mun mochihaastetta kypsyi ja poistui poydasta. Jattaen mut kohteliaasti yksin perheen isoon ruokapoytaan kaikkien muitten katellessa telkkua vieressa olohuoneen puolella... Jonkin ajan kuluttua Mama-san kulki ohi ja sanoi "muri shinaide ne" eli "ala tee mahdottomia". Tehostin tahtia minka puikonkayttotaidoiltani kykenin ja viimeistelin evaan kuitenkin. Onneksi uusi vuosi on kerran vuodessa vaan..!
Aamiaisesta selvittyamme aiti puki meidat kimonoihin! Se oli hienoa! Sitten meidat lahetettiin viereiselle pikku temppelille rukoilemaan. Se oli hassua. Kopittelimme perinteisissa juhlatamineissa ja pokkeloissa kimonokengissa hienoina herroina ja rouvina naapuruston tuijotettavana. Jee =). Ja samat toivomusrituaalit sujuivat naissa virallisemmissakin vetimissa. Alan oppia tavoille! Eli Perinneuudenvuoden viettotapa nro 3 selvitetty!Perinteista puheenollen, paasin nyt kokeilemaan niita oikein aimo annoksen. Perinneuudenvuoden viettotapaan nro 4...! Nimittain illalla vuorossa oli perheen ofuro eli se kaikille yhteinen kylpyvesi. Arvosjarjestys kun on perheessa oltava, isa kay kylvyssa ensin, ah vesi on kuumaa ja kirkasta! Sitten tulee vaihtelevassa jarjestyksessa isosisko, pikkusisko, aiti ja Yuki. Ja sitten joku muisti kysya gaijinilta eli ulkomaalaiselta etta ainiin, kaytko kylvyssa? Sinne vaan, kylma talvipaiva kun oli. Ja taytyy sanoa etta on se varmaan kiva olla siella arvojarjestyksen toisessa paassa... ;D. Mulle vesi oli jo aika luke warmia ja hmm karvaisempaa kuin tavallinen vesi. Kokeilin ensin onkia pahimpia mustia suortuvia ja ei-niin-suortuvia pois, mutta sormiin ne vaan tarttuivat ja aika toivoton urakka olisi edessa ollut, joten vahat valitin moisesta pikkuseikasta ja nautin "puhdistautumisesta" parhaani mukaan... Lopuksi tuli kylla otettua aika tuhti suihku.
"Nyt lopetat jo sen kuvaamisen!!!" Vaikka lahestyttiin vasta turistikohteen portteja...
Perinneuusivuosi jatkuu... 2. tammikuuta herasimme ajoissa perheen huomassa ja paatimme tehda jotain erityista. Nimittain testata Perinneuudenvuoden viettotavan nro 5! Japanin keisarillinen palatsi avaa porttinsa yleisolle vain kaksi kertaa vuodessa, uuden vuoden pyhina toinen tammikuuta, ja keisarin syntymapaivana joulukuussa. Sinne!
Laadukas henk. koht. turistioppaani muuten eksytti meidat napparasti vaikka palatsialueen vieressa torotettiin. Eika ollut eka kerta ;D. Itse sitten johdatin ja sanoin etta eikohan menna tuohon suuntaan mihin kaikki muutkin..
Sisaan kielletysta portista! Hohoo tosi harvinaislaatuinen tilaisuus! Viimeksi kaydessa isan ja aitin kanssa pysyivat nama jykevat ovet visusti kiinni!
Jonossa sisaan kiemurtelimme.
Vartijoita piisasi... Ja nyt katsokaa tarkkaan, se kuuluisa mahdoton nakyma! Yleensa turistikuvat otetaan vastakkaisesta suunnasta takana nakyvan aukion ja sillan tuntumasta. Hohoo! We`re in!
Myos aarioikeiston sedat halusi tulla huiskuttamaan keisarille. Yuki sanoi, etta ajoittain vakijoukosta kajahteli melkoisen isanmaallisia ja toiseen maailmansotaan viittavia elakoonhuutoja...
Massoja... Kaikille jaeltiin pikkuinen lippu, ja minakin sita sitten siella polhona turistina onnellisesti heiluttelin. Yuki kieltaytyi kunniasta, sen lippu roikkui kohti maata kun keisariperhe ilmaantui lasin taaksi terassilleen...
...Kas siella! Kaukana kuin saavuttamattomat jumalhahmot. Nojoo. Parisen minuuttia keisari, keisarinna ja kaksi prinssia vaimoineen seisoivat esilla yleisolle. Keisari lausui pari sanaa kansan onnesta, 国民の幸せ (kokumin no shiawase), ja sitten ne katosivat, ihan kuin niita ei koskaan olisi siina ollutkaan! Ooh taivaallinen tuulahdus! Paadyimme puhumaan politiikasta.
Myos turistit osoittivat suosiotaan.
Rankka reissu! Joten iltapaivaksi paadyimme kuuluisalle & kiistellylle Yasukunin pyhatolle (eli isanmaallisessa hengessa jatkettiin). Siella oli varsinainen uuden vuoden festivaali (taas jotain uutta suomalaiselle), herkkukojuja, kaljatelttoja ja markkinatunnelmaa! Keskella paivaa. Jee!
Herkkuja oli taas tarjolla monen moista, ja tietty Yuki tykkaa syoda kaikkea outoa! "Taahan on ihan tavallista ruokaa, mita ihmetta sa taas sattaat??"
Takoyakia. Eli grillattuja taikinapalloja, joissa on mustekalan lonkero sisalla. Yuki syo lonkerot, ma syon taikinan =)!
Ja lopuksi maittoi taas kalja, pyhattoalueen kaljateltassa. Oivalliset perinnepyhat!
No comments:
Post a Comment