二十歳, eras hatachi

Syntymapaivatunnelmaa... Yuki taytti vuosia, juhlistimme itse tehdylla kaakulla ja paivalla Tokiossa. Rauhaisasti korottelimme maailmanpyorassa ja laskevan auringon kaunistamaa utupilveen haipyvaa suurkaupunkimaisemaa ihastelimme. Huvipuiston pelottavimman nakoinen vehje, hervottoman kokoinen vuoristorata, jai kokematta, meniko pupu poksyyn paivansankarilla ;)? Itse uhkasin, etta kun oma syntymapaivani koittaa, lahden koettelemaan vanhan pumppuni kuntoisuutta moiseen harveliin! Saa nahda joudunko sittenkin syomaan sanani... sen verran oli korkeutta ja mittaa vuoristoradalla. Pelkastaan yhta ylos nousevassa maailmanpyorassakin alkoi housunpuntit vahan tutista, ja mietittiin, etta jos nyt istuis kiikkerassa avokarryssa matkalla kohti radan korkeinta huippua, puhumattakaan huipun tuolla puolen odottavasta pudotuksesta, vois kylla tosiaan pikkasen janskattaa. Ei meilla vaan Suomessa... Tokyo Domen viereisessa Aqua-huvipuistossa siis oltiin.

Kaakku, paivansankari ja leipuri. Kakuntarjoamisperinteista tuli muuten opittua sen verran, etta Yukille oli pienoinen kauhistus, etta olin itse kuluttanut omaa kallista aikaani ja itse vaivojani saastelematta vatkannut ilman sahkovatkainta taikinan, ja itse kuluttanut omia rahojani, jne jne. Se oli kertakaikkiaan liikaa japanilaiselle vaatimattomuuden ja vastavuoroisuuden tunteelle. Kummallista. Jos suomalainen antaa lahjan, ei han minun kasitykseni mukaan vaadi mitaan siita "vastalahjaksi". Synttarikakku on synttarikakku. Mutta japanilaiselle se, kuten ilmi lopulta pitkallisen ihmettelyn jalkeen kavi, on velka, joka painaa kunnes se on takaisin maksettu. Hohhoi! Kuvaushetkella sentaan muistettiin iloisesti poseerata..

Tuolla mekin yksi kierros kaytiin fiilistelemassa..

Korkealla. Kuvaajan huomio on selvasti kiinnittynyt taustalla nakyvaan vuoristoradan karryyn.

Nakymia maailmanpyorasta.

Siella jotkut menee. Mitka mahtaa olla fiilikset...?

Ja siella kaukana, talon katon ylapuolella. Vatsaa vaantaa..

Eika tama oloa paranna.

Huvipuistossa oli Muumikahvila! Jee! Huom huom mainostaulussa on suomea! Uskomatonta mutta totta. Muumit on tosiaan aika suosittuja taalla, ja kahvilassa leivottiin perati suomalaista ruislimppua! Tietenkin ostin. Muumikirjoja oli tarjolla suomeksi, ja ruotsiksi.. Lisaksi oli kuppia ja kihvelia monenmoista, tyrnihilloa ja muuta. Seinilla oli suomenkielisia tekstaja. Olin ihan innoissani, mutta Yuki ei ihan tajunnut miksi piskuisessa kaffelassa piti viettaa noin tunti kuvia rapsien ja suomeksi hihkuen.. Kummallista!

Kaikki paivat paattyy aikanaan.. Ilta hamartyi, ja kotiin oli palattava. Rakas muisto.