Nimipaivallinen

En muistanut nimipaivaani. Mutta saatiinpahan jokin "virallinen" syy ravintelipaivalliselle perjantaina 18.1, kun iska soitti junaan etta onneksi olkoon =)! Kanssamatkustajien paheksunnasta huolimatta vastasin luuriin silla puhelu Suomesta on kuulkaa tarkea juttu! Ei tapahdu joka paiva taalla maailman laidalla. Muutkin muisti, kiitos Suomen tyypit!

Ah sa kaivattu viikonloppu! Koulu on jarjettoman stressaavaa! Viikon paasta alkaa loppukokeet, ja meita prassataan panttamaan. Sitten alkaa kevatloma, 春休み, paattajaisjuhlat ja muu. Vaihto-oppilasvuodesta jaljella 8 koulupaivaa. Uuusch! Sen verran hullu ajatus etta tarvittiin a night out!!

Pelihallissa Yuki kalasti mulle suklaata =). ありがとう！Se on ihan hopo (voi tata umlautitonta suomea..), pelaa tosta vaan tonnilla tai parilla ja setelit vaihtuu automaatissa kolikoiksi suit sait.

Japanissa muuten ilta kuuden jalkeen ei pelipaikkoihin paasteta lapsia, edes vanhempien seurassa, ja voi paasoa naimme kuinka yhta parkuvaa vekaraa koitti iska raahata pois soivien ja valkkyvien houkutusten maailmasta! Raukka! Huuto raikui viela kaukaa juna-asemalta asti. Heh.

Paivalliseksi japanilaista shabu shabua.

Mulla on "kokeiltavien asioiden lista", ja tama talviruokaelamys oli listalla! Ilman yksityista matkaopasta ois kuitenkin tainnut jaada tekematta, sen verran hammentavaa hommaa kokemattomalle. Yuki kumminkin siis tiesi kivan paikan, ja ei muuta kuin kokeilemaan! Tarkoilija kantoi poytaan jos jonkinmoista kippoa ja kuppia, ja taman ruuan hauskuus on, etta jokainen vieras tekee sen itse! Poydan laidassa on nappulat keskella olevan keraamisen tason saatelemiseksi. Sitten on pata ja kippoja ja kuppeja moneen lahtoon. Padassa porisee valiseinalla eristettyna kaksi eri lienta. Toiseen osaan heitellaan vihanneksia ja hienonhienoja lihaviipaleita, toiseen vain lihaa. Sitten on 3 pikku kuppia per nena, ja per poytaseurue 4 pikku pulloa, joissa on kastikkeita, joita olis tarkoitus alyta oikeisiin paikkoihin lisailla. Hetken pallisteltya makin opin tekemaan shabu shabua! Hyvaa oli! Ja ymmarran miksei tata ruokaa syoda kesahelteella - kun jokaisessa poydassa paistetaan, ei paraskaan ilmastointi jata tunnelmaa kylmaksi!

Nimipaivaviikonlopun kunniaksi paadyimme myos shoppailemaan. Tama on mun suosikkishoppailukeskus, Machida-niminen kaupunki Odakyu-junalinjalla puolituntia meilta Tokioon pain. Tata tulen toivottomasti kaipaamaan kun joskus taalta Suomeen joudun! Ah aika katoaa kun astuu jalallaan ostoskeskusten loputtomuuten! Ja alennusmyynnit on parhaimmillaan... Tyypillista japanilaista urbaania arkkitehtuuria muuten.. Puut unohtui, hups.

Persoonallinen pikku kaffela ostostaivaan takakadulla. Kahden papan (taisivat olla veljeksia) pitama 50-luvun jenkkilan tyylinen puoti, erikoiskahvilaatuja pitka lista ja ihkuja annoksia sellaseen sopon kotikutoiseen vanhanajan henkeen valmistettuina! Itse otin banaanimehun, ja se olikin iso lasillinen tuoreista banaaneista murskattua mehua jaatelolla hoystettyna! Aamiaiseksi paahtoleivat, jotka oli hervottoman paksut, paalla venyvaa juustoa ja mukana pippurimylly ja suolapurkki! Ihanaa. Vain paksut mustat miehet latsissaan (umlaut..) polttelemassa sikaria puuttui! Onneksi valittiin vaihteeksi jotain muuta kuin Starbucks!