Lunta Oyamalla!

Eipa sita paljas silma juuri huomanne... mutta kylla, vuorilla on LUNTA! Asuntolan ikkunasta nakyva kotoinen pikkuvuori Oyama, joka tosin on nimetty osuvasti "Suurvuoreksi"... Ensilumi satoi talla viikolla!

Koulussa alkoivat lukuvuoden loppukokeet (japanilainen lukuvuosi tosiaan paattyy tammikuussa ja alkaa huhtikuussa) ja kampuksen viereisille vuorille satoi ensilumi! Kuulemma Tokion suunnalla tuli lunta myos, mutta meilla vaan vetta vihmoi... Maisemia asuntolan ikkunasta. Vahan erilaista kaiketi kuin Suomen tammikuu... Taalla voi viela pikkukengissa painella, jakussa ja ilman pipoa. Aurinkoisina paivina on kiva paistatella lounastauolla yliopistoalueen puistossa (jos pienta planttia ruohoa ja puita suihkulahteen vieressa nyt niin voi kutsua). Tosin yot on hyiset, ja asuntolassa jaatyy, koska kaytavia tahi vessoja ei lammiteta lainkaan, ja ikkunat ovat paikalliseen tapaan 1-kertaiset. Tosin takalaisten かわいい (kawaii) -tyttojen tavoin minihameessa ja paljain saarin en kylla parin asteen lampotilassa sentaan minakaan kulkisi, vaikka kuinka japanilaiseen muotiin hurahtanut olenkin ;)!

Paatostentteja on kaksi paivaa, sitten se loppuu! Vuoden vaihto-opinnot ovat kaymassa vahiin... Tanaan ilmoittauduin netitse jo Suomessa jarjestettavalle japanin kurssille, ja tanssikoulun kotisivuilta on myos jo tullut kevaan aikatauluja vilkuiltua... Kalenteriin alkaa ilmestya Japanin-jalkeista elamaa!

...Ja eikun valmistautumaan huomiseen tenttiin!

Nimipaivallinen

En muistanut nimipaivaani. Mutta saatiinpahan jokin "virallinen" syy ravintelipaivalliselle perjantaina 18.1, kun iska soitti junaan etta onneksi olkoon =)! Kanssamatkustajien paheksunnasta huolimatta vastasin luuriin silla puhelu Suomesta on kuulkaa tarkea juttu! Ei tapahdu joka paiva taalla maailman laidalla. Muutkin muisti, kiitos Suomen tyypit!

Ah sa kaivattu viikonloppu! Koulu on jarjettoman stressaavaa! Viikon paasta alkaa loppukokeet, ja meita prassataan panttamaan. Sitten alkaa kevatloma, 春休み, paattajaisjuhlat ja muu. Vaihto-oppilasvuodesta jaljella 8 koulupaivaa. Uuusch! Sen verran hullu ajatus etta tarvittiin a night out!!

Pelihallissa Yuki kalasti mulle suklaata =). ありがとう！Se on ihan hopo (voi tata umlautitonta suomea..), pelaa tosta vaan tonnilla tai parilla ja setelit vaihtuu automaatissa kolikoiksi suit sait.

Japanissa muuten ilta kuuden jalkeen ei pelipaikkoihin paasteta lapsia, edes vanhempien seurassa, ja voi paasoa naimme kuinka yhta parkuvaa vekaraa koitti iska raahata pois soivien ja valkkyvien houkutusten maailmasta! Raukka! Huuto raikui viela kaukaa juna-asemalta asti. Heh.

Paivalliseksi japanilaista shabu shabua.

Mulla on "kokeiltavien asioiden lista", ja tama talviruokaelamys oli listalla! Ilman yksityista matkaopasta ois kuitenkin tainnut jaada tekematta, sen verran hammentavaa hommaa kokemattomalle. Yuki kumminkin siis tiesi kivan paikan, ja ei muuta kuin kokeilemaan! Tarkoilija kantoi poytaan jos jonkinmoista kippoa ja kuppia, ja taman ruuan hauskuus on, etta jokainen vieras tekee sen itse! Poydan laidassa on nappulat keskella olevan keraamisen tason saatelemiseksi. Sitten on pata ja kippoja ja kuppeja moneen lahtoon. Padassa porisee valiseinalla eristettyna kaksi eri lienta. Toiseen osaan heitellaan vihanneksia ja hienonhienoja lihaviipaleita, toiseen vain lihaa. Sitten on 3 pikku kuppia per nena, ja per poytaseurue 4 pikku pulloa, joissa on kastikkeita, joita olis tarkoitus alyta oikeisiin paikkoihin lisailla. Hetken pallisteltya makin opin tekemaan shabu shabua! Hyvaa oli! Ja ymmarran miksei tata ruokaa syoda kesahelteella - kun jokaisessa poydassa paistetaan, ei paraskaan ilmastointi jata tunnelmaa kylmaksi!

Nimipaivaviikonlopun kunniaksi paadyimme myos shoppailemaan. Tama on mun suosikkishoppailukeskus, Machida-niminen kaupunki Odakyu-junalinjalla puolituntia meilta Tokioon pain. Tata tulen toivottomasti kaipaamaan kun joskus taalta Suomeen joudun! Ah aika katoaa kun astuu jalallaan ostoskeskusten loputtomuuten! Ja alennusmyynnit on parhaimmillaan... Tyypillista japanilaista urbaania arkkitehtuuria muuten.. Puut unohtui, hups.

Persoonallinen pikku kaffela ostostaivaan takakadulla. Kahden papan (taisivat olla veljeksia) pitama 50-luvun jenkkilan tyylinen puoti, erikoiskahvilaatuja pitka lista ja ihkuja annoksia sellaseen sopon kotikutoiseen vanhanajan henkeen valmistettuina! Itse otin banaanimehun, ja se olikin iso lasillinen tuoreista banaaneista murskattua mehua jaatelolla hoystettyna! Aamiaiseksi paahtoleivat, jotka oli hervottoman paksut, paalla venyvaa juustoa ja mukana pippurimylly ja suolapurkki! Ihanaa. Vain paksut mustat miehet latsissaan (umlaut..) polttelemassa sikaria puuttui! Onneksi valittiin vaihteeksi jotain muuta kuin Starbucks!

明けましておめでとう！Perinneuusivuosi 2008!

Uuden vuoden pyhiin mahtui kaikenlaista!

Japanilaisille uusi vuosi on vuoden suurin juhla. Monta vapaapaivaa, kuten joulu Suomessa. Vuosi vaihdetaan perinteisesti perheen kesken, kiireisinkin salaryman tai kaukaisella paikkakunnalla opiskeleva nuoriso palaa kotiin kotirouva-aidin valmistamien ruokien ja kotatsun aareen, telkkarin eteen hiljentymaan. Railakas juhlinta ei kuulu perinteisiin. Maassa maan tavalla, joten mekin jatettiin ulkomaalaisten bileet ja klubbailu valiin. Rentouttava ja ihanan yllatyksellinen vuoden vaihde!



Perinneuudenvuoden viettotapa nro 1.

Keskiyon temppelivierailu! Paikkana yksi Tokion kuuluisimmista, Tokyo Towerin juurella sijaitseva Zojoji! Vakea kuin pipoa ja tunnelma tiivis! Keskiyolla Towerissa valkkyi valoshow, ja ihmiset paastivat ilmaan hillittoman maaran kirkkaita ilmapalloja! Osa oli kyyhkysen muotoisia, ja kaikki samanvarisia, se oli kaunista....! Kova-aanisista lasketun keskiyon count downin kaydessa nollaan vaki taputti ja hurrasi hillitysti. Vain paikalle tiensa loytaneet etelaeurooppalaiset poksauttelivat kuohareita ja kiljuivat ja rellestivat. Joopajoo..

Tanne kavi karsivallisten jonottajien tie: puolisentoista tuntia ihmismassassa survouduttuamme paasimme viskaamaan ropomme temppelin pyhimman eteen viritettyyn hervottomaan lakanaan ja tekemaan uuden vuoden rukouksen. Kaksi kumarrusta, kaksi taputusta, kammenet yhteen, toive jumalille paa painettuna, kumarrus ja ulos etta seuraavat mahtuu!

Buddhalaismunkit rukoilevat ja "jodlaavat" (hmm) ryhmille, joille ian puolesta osuu kohdalle "vaaran vuosi". Mulla ja Yukilla ei onneksi ole tana vuonna vaaraa. Huh huh! Ei tarvinnut jonottaa tahan lystiin! Hulppeaa muuten, yksi munkeista on Yukin kaverin isa! (Niin, ei se niin tiukkaa ole, munkeilla saa olla perhe, ja saa saada lapsia.)

Temppelin lyhdyt jaivat keikkumaan hyiseen viimaan kun me hoipperoimme festariruuan ja chu hai -siiderin jalkeen kolmen maissa yopuulle. Olo oli onnellinen, ja tulevaisuuskin pitaisi olla jarjestyksessa, lieko japanilaiset jumalat vaan kuuntelee tammoista opportunistitakinkaantelijapakanaa.

Vuoden 2008 ensimmainen aamu valkeni... ...kiikkerasti mangakahvilan sohvalta (ei kuvissa!). Eipa antaneet edellisena iltana varata hotelleja puhelimitse, ja toki yolla joka soppi oli taynna vasyneita juhlijoita. Uuuusch.. Suunnaksi Yukin perheen koti... (kuvat ylapuolella: Yukin lapsuudenkoti ulkoapain, huomatkaa "puu" etualalla, ja tyypillista tokiolaista naapurustoa rappukaytavasta kuvattuna).


...jossa meita odotti Perinneuudenvuoden viettotapa nro 2!

Aamiaiseksi aidin (minulle Mama-san) itse valmistamia herkkuja! Kaikki naytti kauniilta. Maistelin kiltisti, ja isan (eli Papa-sanin) tarjoaman saken huuhtelemina upposi vatsaan kaikenmoista. Tahti meinasi hyytya viimeistaan jalkiruuan, sitkean riisitahnapallon eli mochin kohdalla, joka lampymasta liemesta puikoilla suuhun venytetaan. Kuulemma joka vuosi mummoja tukehtuu mochiin, ja mikas sen varmempi ensiapu kuin polynimuri kurkkuun ja mochit ulos, varoitti Yuki =). Soin sita sitten extra varovasti, ja hyvat poytatavat ja tyttoystavan tunteiden huomioimisen hallitseva siippani sitten puolivalissa mun mochihaastetta kypsyi ja poistui poydasta. Jattaen mut kohteliaasti yksin perheen isoon ruokapoytaan kaikkien muitten katellessa telkkua vieressa olohuoneen puolella... Jonkin ajan kuluttua Mama-san kulki ohi ja sanoi "muri shinaide ne" eli "ala tee mahdottomia". Tehostin tahtia minka puikonkayttotaidoiltani kykenin ja viimeistelin evaan kuitenkin. Onneksi uusi vuosi on kerran vuodessa vaan..!

Aamiaisesta selvittyamme aiti puki meidat kimonoihin! Se oli hienoa! Sitten meidat lahetettiin viereiselle pikku temppelille rukoilemaan. Se oli hassua. Kopittelimme perinteisissa juhlatamineissa ja pokkeloissa kimonokengissa hienoina herroina ja rouvina naapuruston tuijotettavana. Jee =). Ja samat toivomusrituaalit sujuivat naissa virallisemmissakin vetimissa. Alan oppia tavoille! Eli Perinneuudenvuoden viettotapa nro 3 selvitetty!

Perinteista puheenollen, paasin nyt kokeilemaan niita oikein aimo annoksen. Perinneuudenvuoden viettotapaan nro 4...! Nimittain illalla vuorossa oli perheen ofuro eli se kaikille yhteinen kylpyvesi. Arvosjarjestys kun on perheessa oltava, isa kay kylvyssa ensin, ah vesi on kuumaa ja kirkasta! Sitten tulee vaihtelevassa jarjestyksessa isosisko, pikkusisko, aiti ja Yuki. Ja sitten joku muisti kysya gaijinilta eli ulkomaalaiselta etta ainiin, kaytko kylvyssa? Sinne vaan, kylma talvipaiva kun oli. Ja taytyy sanoa etta on se varmaan kiva olla siella arvojarjestyksen toisessa paassa... ;D. Mulle vesi oli jo aika luke warmia ja hmm karvaisempaa kuin tavallinen vesi. Kokeilin ensin onkia pahimpia mustia suortuvia ja ei-niin-suortuvia pois, mutta sormiin ne vaan tarttuivat ja aika toivoton urakka olisi edessa ollut, joten vahat valitin moisesta pikkuseikasta ja nautin "puhdistautumisesta" parhaani mukaan... Lopuksi tuli kylla otettua aika tuhti suihku.

"Nyt lopetat jo sen kuvaamisen!!!" Vaikka lahestyttiin vasta turistikohteen portteja...

Perinneuusivuosi jatkuu... 2. tammikuuta herasimme ajoissa perheen huomassa ja paatimme tehda jotain erityista. Nimittain testata Perinneuudenvuoden viettotavan nro 5! Japanin keisarillinen palatsi avaa porttinsa yleisolle vain kaksi kertaa vuodessa, uuden vuoden pyhina toinen tammikuuta, ja keisarin syntymapaivana joulukuussa. Sinne!

Laadukas henk. koht. turistioppaani muuten eksytti meidat napparasti vaikka palatsialueen vieressa torotettiin. Eika ollut eka kerta ;D. Itse sitten johdatin ja sanoin etta eikohan menna tuohon suuntaan mihin kaikki muutkin..

Sisaan kielletysta portista! Hohoo tosi harvinaislaatuinen tilaisuus! Viimeksi kaydessa isan ja aitin kanssa pysyivat nama jykevat ovet visusti kiinni!

Jonossa sisaan kiemurtelimme.


Vartijoita piisasi... Ja nyt katsokaa tarkkaan, se kuuluisa mahdoton nakyma! Yleensa turistikuvat otetaan vastakkaisesta suunnasta takana nakyvan aukion ja sillan tuntumasta. Hohoo! We`re in!

Myos aarioikeiston sedat halusi tulla huiskuttamaan keisarille. Yuki sanoi, etta ajoittain vakijoukosta kajahteli melkoisen isanmaallisia ja toiseen maailmansotaan viittavia elakoonhuutoja...

Massoja... Kaikille jaeltiin pikkuinen lippu, ja minakin sita sitten siella polhona turistina onnellisesti heiluttelin. Yuki kieltaytyi kunniasta, sen lippu roikkui kohti maata kun keisariperhe ilmaantui lasin taaksi terassilleen...

...Kas siella! Kaukana kuin saavuttamattomat jumalhahmot. Nojoo. Parisen minuuttia keisari, keisarinna ja kaksi prinssia vaimoineen seisoivat esilla yleisolle. Keisari lausui pari sanaa kansan onnesta, 国民の幸せ (kokumin no shiawase), ja sitten ne katosivat, ihan kuin niita ei koskaan olisi siina ollutkaan! Ooh taivaallinen tuulahdus! Paadyimme puhumaan politiikasta.
Myos turistit osoittivat suosiotaan.

Rankka reissu! Joten iltapaivaksi paadyimme kuuluisalle & kiistellylle Yasukunin pyhatolle (eli isanmaallisessa hengessa jatkettiin). Siella oli varsinainen uuden vuoden festivaali (taas jotain uutta suomalaiselle), herkkukojuja, kaljatelttoja ja markkinatunnelmaa! Keskella paivaa. Jee!

Herkkuja oli taas tarjolla monen moista, ja tietty Yuki tykkaa syoda kaikkea outoa! "Taahan on ihan tavallista ruokaa, mita ihmetta sa taas sattaat??"






Takoyakia. Eli grillattuja taikinapalloja, joissa on mustekalan lonkero sisalla. Yuki syo lonkerot, ma syon taikinan =)!

Ja lopuksi maittoi taas kalja, pyhattoalueen kaljateltassa. Oivalliset perinnepyhat!

HYVAA UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE!

Valipaivina Nikkoon!

Japanissa opiskelijoiden joululoma on pitka, yli kaksi viikkoa, joten mahtuihan sinne pari vapaapaivaa baitostakin! Suunnaksi Nikko, piskuinen historiallinen kaupunki Tokiosta noin 100 kilometria luoteeseen. Luvassa suhteettoman waltava kuvareportaasi reilun vuorokauden pituisesta miniseikkailustamme =).


Hyppasimme junaan keskipaivalla, mutta matka Kanagawasta Nikkoon kesti nelisen tuntia. Illan hamartyessa alkoi vuorten juurella sijaitseva pikkukaupunki lahestya! Oi mitka maisemat!

Japanilaiset vuoret on ihan eri muotoisia kuin eurooppalaiset! ...Ja niin kauaksi pois paasimme paakaupungin melusta! Matka tuntui loistoidealta alusta asti. Loman tarpeessa!

Perilla! Aseman ovesta ulos astuessamme havaitsimme ylankojen saan hyiseksi. Mita tuo valkoinen tuolla vuorilla on, ihmettelivat kaupunkilaiset. Keskusaukiolta avautui hyytavannakoinen maisema. Olimme luonnossa! Kaukana Tokion betonilabyrintti ja silmankantamattomiin jatkuva talomeri. Oikeastaan kuva otettiin vasta seuraavana aamuna, sen verran kylma oli ja pimeni ja nalkakin kolotti!


Joten ei muuta kuin syomaan! Jaiset varpaat sulivat ja ensimmainen (ja viimeinen :) Nikkon-ilta kaynnistyi lampoisessa ramen-ravintolassa. Oli muuten parasta tahan mennessa maistamaani ramenia! Jotteivat annokset tuntuisi liian pienilta (tama alunperin kiinalainen herkku on kyllakin tunnettua kulhojen suuresta koosta) otimme nuudeleita ryydittamaan gyoosaa, lihalla ja kasviksilla taytettyja taikinanyytteja. Myos kalja maistui, herkkua oli!


Olimme todellisella budjettimatkalla, mutta ystavien vinkin avulla olimme varanneet meille sopivasta hintaluokasta - siita halvimmasta - tosi kivan majapaikan! Halusin japanilaistyylista, joten paadyimme ryokan-majatalojakin halvempaan kotimajoitukseen eli minshukuun. Pienen sattaamisen jalkeen ja Yukin kirottua kannykkansa GPS:n loysimme (oman perinteisen lyijykynalla paperilapulle sutaistun karttani turvin ;) perille nattiin, siistiin ja kodikkaaseen taloon. Perhe asui ison talon alakerrassa, vieraille taisi olla nelja huonetta ylakerrassa. Asetuimme taloksi kuuden tatamin kahden hengen huoneeseemme, jossa lammin kotatsu-poyta ja vihrea tee odottivat jo. Taydellista! Hinta alle 20 euroa/hlo/yo!

Kotatsu toiminnassa. Matalan poydan alla on lammityslaite, ja poydan paalta pitkalle lattialle ulottuu paksu viltti. Jalat viltin sisaan, ja pian huomaa ettei huvita enaa siirtya mihinkaan =). Onneksi Yuki tietaa miten japanilaiset harvelit toimii, ois voinut ulkomaisella vaihtarituristilla jaada taas tamakin alyamatta!


Illan pimetessa minshukun ylakertaa valaisi natti lyhty... Minulle naky oli paljon enemman joulutunnelmaa kuin ihmismeri neon-valaistussa Odaibassa...

Illalla testasimme viela kotatsun lisaksi toisen japanilaisen erikoisuuden, majatalon yhteiskylvyn eli ofuron. Perinne on, etta kylpyvesi on kaikille vieraille sama. Vahan se suomalaista ihmetyttaa, ja kyselin Yukilta etta onko sinne nyt ihan terveellista menna lillumaan, mutta perinne on perinne, ja "ainahan se on nain tehty". Ei auttanut kuin unohtaa haihattelu ja veteen vaan! Ja oli se sitten oikein nautinnollinen kokemus, mahtoivatko muut vieraat edes olla kylpeneet. No, en halua tietaa :P. Aioimme menna aikaisin, koska ofuron tapauksessa "varhaisin lintu ei matoa loyda" hehe eli vesi on tietenkin puhtainta ja kuuminta ensimmaiselle kylpijalle. Mutta laiskoja sahlareita kun ollaan, mentiin kylpyyn viime tipassa. Se ei kuitenkaan haitannut, ja "onsen-pulveriksi" Yukin nimittama kylpyveteen sekoitettu aine teki vedesta valkoista kuin vulkaanisessa lahteessa. Rauhallista ja rentouttavaa. Ja ennen kylpya kuuluu sitten peseytya!!!

Paikallisista tavoista sain kuulla lisaksi sen, etta japanilaisittain kun kaydaan suihkussa, istutaan matalalla jakkaralla ja viskotaan vetta niskaan paljusta. Historiallinen tapa elaa, ja myohemmin julkisissa kylpyloissa olen havainnut kaikkien tekevan niin. Vaivalloista!




Aamun valjettua ei auttanut jaada kotatsuun kutvottamaan. Ulos hyiseen ilmaan! Lumisadetta oli Joulun valipaiviksi uhkailtu, ja ihastuksen ja kauhun sekaisin tuntein sita odottelimme, muttei lunta sitten kuitenkaan koskaan saatu.. Kylla ois ikiaikaiset temppelit naytteleet taydellisen hiljaisilta ja rauhaisilta lumipeitteessa, mutta nattia oli nainkin. Paivan ensimmainen turistikohde oli kuuluisa Shinkyoo-silta vuorten katveessa, yksinaisen puron yli...

...Mutta heiiii nama postikorttimaisemat ovat luonnonmukaisuudessaan ihan huijausta! Sillasta on kuva joka opaskirjassa, ja luulimme sen tosiaan sijaitsevan eristyksissa jossain vuorten yksinaisessa solassa, mutta hopohopo, oikeasti heti sillan oikeasta reunasta menee vilkas autotie, ja Nikkon vilkkaimpiin kuuluva keskustan turistialuea avautuu selan takana. Mutta pidetaan nyt lumousta ylla... eli rajasin sitten itsekin ne rekat pois maisemasta :D.


Vuorossa klassinen japanilainen epasymmetrinen puutarha. Oi jos oisi lunta!


Temppelialueen vanhus, 500-vuotias(??) kirsikkapuu.


Ja sitten itse paakohteeseen, Tooshoogu shrinelle eli shintopyhakolle. Japanin kuuluisin sotilashallitsija Tokugawa Ieyasu on haudattu tanne. Portista sisaan ja ylos vuoren rinnetta kolmesataavuotiaiden cedar-mantyjen (mika se on suomeksi??) kujaa pitkin. Puut istutettiin muinoin siemen siemenelta Ieyasun vallan merkiksi.
Tooshoogu on laaja temppelialue taynna historiallista merkittavyytta.. ja turisteja.


Kuuluisa yksityiskohta, alunperin lastenkasvatusohjeiksi laadittu "Hear no evil, speak no evil, see no evil".

Ja toinen merkkiteos, Nemurineko eli pieni valkoinen torkkuva kissa, joka kuvastaa temppelialueen olevan turvassa. Hiiret on hatistetty. Eli Tokugawa on kukistanut viholliset ja kissa nukkuu toimettomana.

Hassua kylla, tama myoskin joka kirjasta loytyva ihmetys on niin pieni, etta ison kyltin pitaa osoittaa turisteille etta "Katsokaa nyt, siina se on". Tietenkin lansimaiset urpot missaavat kanjein merkatun nahtavyyden.

Ylos ylos johtaa pitkat portaat kohti Ieyasun hautamuistomerkkia.

Kivetty tie ylos rinnetta pisti hiljaiseksi...

Ja semmoinen se sitten on, suuren sotaherran ja Japanin yhdistajan hauta. Hmm, pompeli. Paikka on komia, ylinna rinteessa, eristyksissa puitten keskella. Kaikki taalla oli rakennettu kivesta tai jos oli puuta, oli se maalattu mustaksi. Tunnelma valittyi.

Minuun teki itse hautamuistomerkkia suuremman vaikutuksen lintu ja iaksi suljettu portti. Ja kaikki niin mustaa ja synkkaa. Kumma kylla hiljainen ja yksinainen paikka, ei turistimerta. Paras temppelielamys tahan asti!

Lahes nollakelissa ja alkavassa hyytavassa tihkusateessa turisteina palloiltuamme paatettiin viela reissun lopettajaisiksi testata yksi monista Nikkon onseneista eli kylpyloista. Ja taas sai nahda jotain uutta ja ennenkuulumatonta - nimittain onsen-rakennuksessa oli suuri huone varattu "lepailylle". Monet kylvysta vasyneet tai muuten vaan torkkuja kaipaavat aikuiset ihmiset makasivat pitkin pituuttaan tatamilla suuret lattanat tyynyt pehmikkeina. Nakeeko Suomessa ihmisia julkisesti nukkumassa...? Luulin ensin etta olin tullut ravintola-alueelle ja osa vieraista on juonut liikaa.. Ehei, taaskaan ei turisti alynnyt.

Lepailimme "rest room":ssa aikamme ja sitten kylpyyn! Kuvia ei tietty oikein ole, japanilaiset kylpylat kun ei ole mitaan uimahalleja, vaan aatamin asussa miehet ja naiset erikseen mennaan kuumaan altaaseen ja kymmenisen minuuttia nautitaan. Kauempaa ei juuri karsi olla, koska nupista alkaa heittaa. Tassa paikassa oli kolme allasta, joista yksi ihana ulkoallas! Ilma oli hyista ja vesi kuumaa, ja onseniin kuuluu aina kivien valeista tai bambusta tehdysta "putkesta" pulppuavat "lahteet", joten kylla kelpasi. Ja tietenkin kavin myos saunassa. Japanilaisessa saunassa on kumma kylla vain reilu 50 astetta lamminta! Ja taustalla soi "rauhoittava" musiikki.. Seinaan upotettu tv sentaan tasta uittolasta puuttui ;)!