Ekaa iltaa Tokain asuntolassa

Taalla sita sitten ollaan, Tokai daigakun vaihtareitten asuntolassa eli L-kanissa. Paasin perille jatti-ison bagaassin kanssa verrattain hyvin, ja juna-asemalta tanne koululle ajoin kevyesti taksilla. Tosin taksikuskilla ei ollut kovin kevytta, kun se joutui nostamaan mun laukun takakonttiin.. jopa silla oli vaikeuksia, vaikka toinen kuski tuli auttamaan :D. Bagaassi on itse asiassa jo ehtinyt lihoa tassa viikon varrella, uudet kirja- ja mangaostokset painaa! Onkin hyva asettua nyt tanne pysyvaan majoitukseen niinsanotusti, ettei tarvi murehtia, etta mita jaksaa kantaa ja mita ei - rajaton shoppailun vapaus :P! Jea.

Kuvia en talla kertaa koulusta saa blogiin, koska viela en ole saanut selville, etta pystyyko taalla nyt sitten kayttamaan omaa konetta langattomasti netissa vai ei. Ainakaan lappari ei loytanyt yhtaan ainoaa verkkoa... Nimittain asioiden hoitaminen tai selvittaminen ei ole taalla ihan helppoa. Kukaan ei oikeastaan puhu kunnolla englantia, siis niin etta kokonaisia lauseita voisi rauhassa puhua. Kun tulin ovesta sisaan ihka ekaa kertaa, alakerran vahtimestarimummo aloitti polotuksen japaniksi, ja kun kysyin etta mita, en tajua, niin sama tuli uudestaan tuplanopeudella :D. Ja han ei tosiaan puhunut sanaakaan englantia. Ja jostain syysta han sanoi mua koko ajan Johannaksi, vaikka sanoin etta Laura on mun nimi... En sitten ikina tajunnut kovin paljon kaikesta mita se sanoi. Onneksi yksi taiwanilainen vaihtaritytto osasi vahan tulkata. Sen tajusin, etta illalla on yhdeksalta joku infotilaisuus keittiossa. Saa nahda mita siella sitten tajuaa.

Ensimmaisena sain huoneeni avaimen, poytalampun ja peiton. Sitten joku ystavallinen en-muista-minka-maalainen tytto auttoi raahaamaan mun matkalaukun neljanteen kerrokseen, talossa ei tietenkaan ole hissia, ja sitten olinkin yksin. Suomalainen Katja, jonka kanssa jaan huoneen, on viela vajaan viikon lomalla Kyushulla, joten eipa ole sitten sekaan selostamassa mulle miten kaikki toimii :>. Jes. Olen talla hetkella ainut suomalainen talossa. Sain lampun ruuvattua kiinni Minun Tyopoytaani, joka sijaitsee tilavan huoneen ikkunanpuoleisella laidalla. Sitten on vaatekaappi, hylly, sanky ja heppoinen kirjoituspoydan tuoli. Onneksi mun huone on laitimmainen, eli toisella puolella ei ole naapureita, ja ylin kerros, joten aika rauhaisa kolkka! Ja ikkuna on sellainen seinan kokoinen liukuovi-ikkuna, joka aukeaa parvekkeelle, kivaa! Ikkunasta nakyy puita ja asuntolarakennuksen toinen siipi - ihan ok siis. Huone voisi olla viihtyisampikin, katossa meita ilostuttaa loisteputket, ja lattia on kodikkaasti harmaata muovia, mutta eikohan se siita..

En ehtinyt kauaa yksin norkoilla, kun jo ovelle koputettiin, ja kolme japanilaista siella hmmm no en osaa sanoa mita tekemassa, koska en ollenkaan tajunnut mita ne puhui. No, lopulta ne kysyi lahdenko kaupungille ostamaan tohveleita (jotka on taalla ikaan kuin pakolliset), ja sanoin etta lahden kohta. Pakkasin kamat ja menin kolkuttamaan uudestaan "paatyypin" ovelle, ja sitten menin taman Naoko-tyton kanssa kaupoille ja syomaan italialaiseen ravintolaan :). Ja sain ne elintarkeat tohvelitkin. Tosin tajusin etta myoskin erittain elintarkeat suihkutohvelit jai ostamatta, joten taidan palata sadan jenin kauppaan viela tanaan. Naokon kanssa oli ihan kivaa, tosin kielivaikeudet vahan tuli vastaan. Se on kait joku vaihtareitten yhteyshenkilo tai jotain, en saanut ihan selvaa. Se puhui mulle vain japania, koska ei juurikaan osannut englantia. Ma puhuin englantia ja japania sekaisin, ja katsoin mita se tajuaa... Ja onneksi silla oli tosi kateva kielenkaantajalaite, johon sitten valilla naputeltiin sanoja - se auttoi huomattavasti. Naoko on 20-vuotias toisen vuoden yliopisto-opiskelija, sen sain osapuilleen selville. Ja kylla siina parissa tunnissa nyt muutakin tajusi sentaan.. :)! Jep, nyt kai sitten huonetta jarjestelemaan, tai ehka takaisin kauppaan. Viela ei yhtaan tieda miten elama taalla lahtee sujumaan, ja ennakoimista vaikeuttaa se ettei tajua esim. infokuulutuksia, joita tulee valilla asuntolan kaytavien kova-aanisista... tosi home-like... Joten ne voi kuuluttaa siella ihan mita vaan, ei tarvi luulla etta tajuaisin... Ja miten ne voikaan olettaa etta kaikki tajuaa, kun tanne tulee vaihtareita jotka ei osaa sanaakaan japania... Outoa.

Asuntola on muuten aika lailla kuin koulussa asuisi. Sellaiset kouluille ominaiset isot rappukaytavat menee kerroksesta toiseen, kaytavalla on vessat, kaytavien seinilla kouluille ominaiset isot kellot, ja sitten on pari pienempaa kaytavaa joissa nyt vain sattuu olemaan luokkahuoneitten ovien sijasta asuinhuoneiden ovia. Kodikasta :>. Nekotalo I miss you...

Tama talla eraa koulun koneelta. Langatonta nettia odotellessa..