Hehe pari tuttua lähetti postikortin meikälle... :P. Haha. Aktivistit Juuso ja Jounihan ne siinä poseeraa. "Emmä ainakaan missään koukussa ole." Hah. Kiitos molemmille kortista! Tosi hienoa että tekin ootte päässy vähän katsomaan maailmaa..!
Tänään oli yliopiston avajaispäivä. En etukäteen oikein tiennyt mitä odottaa, kuvittelin lähinnä että luvassa on pienimuotoinen esitelmä vaihtareille elämästä Tokaissa. Noh, ei sitten ihan niin käynyt, vaan meidät kävelytettiin siis Aivan Waltaisaan saliin, jossa oli älyttömästi opiskelijoita, opettajat ja ilmeisesti koulun johtoporras, soittokunta ja kuoro :D. Wow. Japanissa kuulemma yliopiston alkamispäivä on merkittävä tapahtuma erityisesti niille, jotka aloittavat nyt opintonsa. Ekan vuoden opiskelijoiden tulee olla puku päällä. Joten koko kampus oli mustanaan liituraitaan pukeutunutta nuorisoa.. Heh, tulevia salarimaneja. Ensin ne menee ala-asteelle koulupuvussa, sitten yläkouluun ja koulupuvun kulmashortsit vaihdetaan kulmahousuihin, sitten yliopistoon, joka aloitetaan puku päällä, ja sitten yhtiön miehiksi, salarimaneiksi, varustuksenaan liituraitapuku. Joskus yläluokkiaan viimeisteleviä koulupoikia erehtyy luulemaan salarimaneiksi, jos ei katso pukua tarkkaan. Puku päällä, läpi elämän. Outo ajatus. No, koulun avajaisissa veisattiin koulun virallista hymniä ja soitettiin marssimusiikilta kuulostavaa musiikkia, sitten oli älyttömän pitkä puhe japaniksi. Ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä, parhaiten sen että "owari", loppu. Ja kiinalaiset ystäväni Yu Fen ja La La (tms.) keksi koko ajan jotain koiruuksia, joten me hihitettiin tosi asiallisesti siellä toiseksi etummaisessa rivissä.. Kröhöm. Puheen aikana pukupojat nukkui. Ne nuokkui ympäriinsä, välillä kuukahtivat vieruskaverin olkapäälle, sitten taas "hereille", ja kohta taas pilkittiin. Niistä riitti hupia :P. Ja pahus, meitä kuvattiin johonkin ilmeisesti koulun videolle, tai tuskin se saattoi mikään paikallinen tv-yhtiö olla.. toivottavasti ei! Ei siitäkään selvitty ilman kiemurtelua ja hihittelyä.. Äh, nämä kiinalaiset on aika tyyppejä :D.
Seremonioitten jälkeen suuntasin lopultakin ostamaan sen Vagabondin japaniksi. En pääse siinä oikeastaan sivuakaan ilman sanakirjaa. Kuulin muuten tänään, kun tapasin 100 yenin kaupassa suomalaisen Tommin, että Katja, mun kämppis, pääsi Japanese Placement Testistä suoraan levelille 3!! Kohu-uutinen siis. Leveleitä on 10, kymppi on surkein. Ja useimmat suomalaiset menevät kuulemma 8-levelille. Level 1 vastaa lähes natiivia.. tai ei nyt ehkä aivan, mutta kyllä kovaa kielitaituria, joka pystyy täysin kommunikoimaan japaniksi. Level 1 on about sama kuin JLPT:n level 1, niille tiedoksi jotka tietää JLPT:n. Että tämä Katja on sitten kohtuu kova pänttääjä. Oli kuulemma jo Suomessa opiskellut pitkälle, ilmeisesti itsenäisesti.. tai en oikein keksi muutakaan, miten olisi voinut edetä niin pitkälle. Musta puolestaan tuntuu kuin mun vartalossa ei niinsanotusti olisi takapuolilihaksia ollenkaan tällä hetkellä. Kun yliopistolla on tottunut siihen, että ei tarvi tehdä mitään. Koulumaista pänttäämistä on ollut viimeksi ehkäpä kuutisen vuotta sitten yliopiston ekana vuonna.. Toivon tosiaan että se rutiini löytyy taas jostain. Nyt tuntuu ettei saa mitään aikaan. Tunti kirjan kanssa on jo liikaa... apua.
Japanin pääministeri Shinzo Abe kirjoitti jokaviikkoisessa sähköpostikirjeessään tänään kirsikoista Motoori Norinagan (1730-1801) runoa lainaten:
"If asked
where lies the Japanese soul,
I'd say it is the wild
cherry blossoms
aglow in the morning sun."
Abe jatkoi: "I would like to send these words of encouragement to all those who, amidst the cherry blossoms in full bloom, are about to take up new challenges in a new environment:
Do not settle for the existing system.
Act without fear of criticism and stand by your convictions."
No comments:
Post a Comment