Tuli sitten sekin tehtya. Nimittain otettua yliannostus. Kuulostaa lahes yhta lupaavalta kuin olikin. Kulautin nimittain japanilaista yskanlaaketta tana aamuna suoraan pullosta ehka tavallista hieman reippaamman annoksen. Ja sita sain sitten katua. Noh, sanottakoon alkuun, etta olimme juuri paasseet toteamasta kamppiksen ja monien muidenkin kanssa, etta "japanilaiset laakkeet eivat tehoa". Joten todistusaineiston piti olla tarpeeksi laajaa kun moni tyyppi on samaa mielta... Noo se keskustelu koski tosin sarkylaakkeita. Noh, ei se mitaan. Tosin OLISI tietenkin voinut kuunnella kaupan miesta, joka vannotti etta "strong medicine, please ala ylita suositeltua annosta". Ajattelin etta joopa joo, japsien maksimisuositukset on suomalaisten minimeja.. Yskakin vaivasi pahasti eika lima irronnut.. Suositusannos aikuiselle oli siis 8 ml kolmesti paivassa, kun Suomessa kulautellaan 20 millisia annoksia.. Lisaksi olen Suomessa kehittanyt rennohkon tavan juoda yskanlaaketta pullonsuusta, eika mitaan ole koskaan tapahtunut.... Okei selitykset sikseen, kulautin siita sitten ennen aamiaista "sopivan" hontsun, ei sita kauheasti mennyt mutta nyt jalkeenpain tarkasteltuna pullo oli kylla tyhjentynyt kohtalaisesti... No, aamupalan jalkeen alkoi sitten tuntua :D. Nyt naurattaa jo, onneksi, mutta silloin kylla ei. Alkoi hirvea heikotus, pyorrytys ja sydan hakkasi tuntuvasti. Oli vaikeaa paasta pohjakerroksesta keittiosta neljanteen kerrokseen omaan huoneeseen. Huojuin portaat ylos, ja alkoi tosiaan tuntua etta nyt menee taju. Ei muuta kuin sankyyn makaamaan, ja ajattelin etta se yleensa poistaa huimauksen. Mutta ehei. Makasin siina varmaan noin tunnin, en tajunnut mika mua vaivasi, pelotti, pyorrytti ja sydan loi kovaa vaikka vain makasin sangyssa. Laitoin jalatkin ylos seinalle, mutta ei vaikutusta. Pyorrytti vaikka miten olisi ollut. Kamppis oli tietenkin lahtenyt viettamaan sunnuntaita Tokioon, kuten monet muutkin, joten kamppa oli tyhja. Mietin etta jos pyorryn, mut loydetaan vasta illalla. Toivoin niin paljon etta joku ois ollut paikalla. Oli pelottavaa kun ei tajunnut missa vika, mita tapahtuu, mita mun kropalle tapahtuu. En tietenkaan silloin edes osannut viela ajatella yskanlaaketta. Myohemmin muistin myyjan sanat "strong medicine, ala ylita suositusta, please". Ja japanilaiset ei usein sano "please" englanniksi. Tuntui tosiaan silta niinkuin keho olisi taistellut jotain vastaan. En vain tajunnut mita. Raahauduin joskus tunnin paasta takaisin keittioon ja soinkin jotain, kun ajattelin etta ehka se on vaan suolaisen puutetta.. Mut ei auttanut. Kolmisen tuntia tata yhteensa kesti, ja se loppui vasta, kun jatin sangyssa makaamisen ja kolkutin Laku Laku-sanin (kiinalainen kaveri) oveen kun paatin etta pakko kertoa edes jollekin etta saatan pyortya yksin sankyyni. Laku- (tai Raku, miten haluatte) -san keitti mulle vetta ja suolaa, se oli pahaa mutta join sen, ja ihme ja kumma, sitten tuli normaali olo. Joko yskanlaakkeen vaikutus loppui tai sitten suolavesi jotenkin neutraloi sen tai jotain, en tieda. Paa-asia ettei kaynyt sen huonommin. En voi edelleenkaan keksia tapaukselle muuta selitysta kuin yskanlaakkeen, koska flunssa oli tana aamuna jo paljon parempi, eika todellakaan koko aikana ole flunssa aiheuttanut vastaavaa olotilaa. Mitahan siina laakkeessa on...? No, mita ikina siina onkaan, siita kerrotaan vain japaniksi, enka vaivautunut kaannostyohon..
Ensi kerralla ehka uskon japanilaisia kaytto-ohjeita :P. Onneksi ei kaynyt mitaan.
PS. Kuvat muuten nayttavat olevan hirvean tummia lahes kaikilla koneilla katseltuna paitsi omallani. Omalla ruudulla nayttavat kuvat vaaleilta ja normaaleilta.. Parannusta asiaan odotellessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment