Tomodachi deeesu! ...ja kielimuurista

Kävimme hankkimassa Alien Registrationit Hiratsukan kaupungintalolla (tai jossain vastaavassa.. kuten jo alkaa tulla tavaksi - emminä tiedä mikä paikka se oli, kun en mitään ymmärtänyt!). En olisi sinne edes löytänyt, elleivät nämä uudet ystäväni asuntolasta olisi kolkuttaneet ovelle ja sanoneet että bussi lähtee nyt :). Shanghaista ja Taiwanilta ovat, nimet ovat vielä hakusessa, kun noita kiinalaisia äänteitä on niin vaikea painaa mieleen..! Kylmä ja sateinen reissu loppujen lopuksi, mutta sitäkin hyödyllisempi! Mutta kyllä tämä kielitaidottomuus ottaa voimille, kun joka paikassa joutuu olemaan tyhmänä. Ei voi keskustella, ei voi kysyä neuvoa, ei ymmärrä mitä ihmiset yrittävät sanoa. Tai aina voi yrittää, mutta yleensä se johtaa vain suurempaan epätietoisuuteen. Tosiaan alan ymmärtää kielitaidon merkityksen vieraassa maassa, ja sen, mitä 'vieraus' tarkoittaa. (Ja tämä ihan sen pintapuolisen erilaisuuden lisäksi - mua ja mun vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä tuijotetaan mihin ikinä menen..) Onneksi nämä kiinalaiset uudet tutut puhuu myös englantia, ainakin jotenkuten!

Sitä on tottunut olemaan se kielitaitoinen valopää, kun osaa siedettävästi kolmea kieltä oman äidinkielen lisäksi, ja neljättä ei-aivan-niin-siedettävästi ja viidettä aivan-surkeasti. Mutta täällä - menet mihin tahansa, niin kyllä se h moilasena seisominen antaa väkisin vähän sivistymättömän vaikutelman. Vaikka kielimuurin takana olisi kuinka fiksu gaijin (ulkomaalainen ihminen), väkisellä tuntuu siltä, että leimautuu vähän tyhmäksi tai toisarvoiseksi henkilöksi. Vähitellen selät kääntyy ja niille puhutaan, jotka osoittavat ymmärtämisen merkkejä. Eikä mitenkään epäystävällisessä mielessä, vaan ihan inhimillsesti kätevän kommunikaation nimissä. Ymmärrän ulkomaalaisten eloa Suomessa nyt huomattavasti paremmin..

Eikä siinä kaikki! Pah! Englanniksi käännettynä manga maksaa kolminkertaisesti japaninkieliseen verrattuna!! Törkeää! Nyyh, kävin juuri kuolaamassa suosikkimangani Vagabondin (jap. Bagabondo) seuraavaa numeroa Tsutayassa... Japaninkielistä siis, kun täällä ei taida pikkukaupungissa olla käännöksiä tarjolla. Ainakaan kyseisessä, yliopiston viereisessä kirjakaupassa ei ollut. Voi että kun osaisi kieltä! Mutta oppiminen tuntuu olevan tällä hetkellä jonkinlaisen pyörremyrskyn kourissa - vierasta kieltä tulee vastaan niin paljon, että päässä vilisee japanin kielioppi ja kanjit ja verbit ja adjektiivien taivutukset sulassa sekamelskassa, ja tuntuu ettei ehdi tarttua mihinkään, kun jo tulee seuraava uusi sana, jonka melkein muistaa muttei ihan! Olen ostanut runsaasti oppaita japanin kieleen, kun vielä saisi päähän uppoamaan jotain!

...Ja turkasen kämppis, kirjahyllystä päätellen lukee mangaa japaniksi..!! Damn! Miten se voi olla niin vaikeaa juuri mulle! Miksi muut osaa ja mä en. Noh, tiedän että kämppikseni opetteli kieltä jo Suomessa erittäin intohimoisesti ja oletan hänet suureksikin mangafriikiksi. Voih, oispa itsellänikin sellainen sisäinen palo pänttäämiseen..! Ois mielettömän hienoa osata tätä kieltä, eikä tarvitsisi katsoa jokaista vastaantulevaa kanjia ja ajatella, että "juu tuo on se yksi jonka opettelin toissapäivänä mutta en nyt just muista mitä se tarkoitti tai miten se luetaan". Tuo on se yleisin ajatus täällä.. Oikeastaan odotan jo että koulu alkaa, ja kieliopinnot, ja katsotaan sitten alkaako edistystä tuntua!

No, on sanottava totuuden nimissä, että vaikka edistys tuntuu nyt käsitteeltä jota ei voi muhun liittää, niin kyllä tämä reilu viikko täällä on jo saanut kielipään raksuttamaan ihan eri tahtiin kuin Suomessa. Jo tulee kielioppirakenteita suusta ennenkuin ehtii miettiä voiko niin sanoa vai ei. Korvakuulo auttaa todella paljon! Tosin, voiko niin sanoa vai ei...??

Muuten, kielestä ja rakenteista kun puhutaan, niin varoitan lukijoita että en aio välttämäti kirjoitella tänne mitenkään esimerkillistä suomea... :). Jigan ga nain desu kedo...!

Oi, jospa vain Vagabondia lukemalla oppisikin japania..!