Pikku kukkapuu kaiken betonin keskellä

Luumun kukkia. Ajatella, vaihtovuosi on jo niin pitkällä. Japanilaisille luumun kukkien puhkeaminen on kevään ensi merkki, jonka jälkeen onkin sakuran eli kirsikan kukinta enää noin kuukauden päässä. Luumu kukkii kirsikkaan verraten niinsanotusti vähin äänin, siellä täällä voi talojen minipihamailta bongata käkkyräisen puun, johon on huomaamatta puhjennut kirkkaan pinkkejä tai ihan valkoisia kukkia. Tuoksu on kumminkin huumaava!

Luumua eli umea on monenlaista. Yleisin väri on valkoinen. Tilaihmeiden maassa kun ollaan, joskus voi pientalon portaalla tai ahtaalla autotien ja talonseinän välisellä kaistaleella huomata luumupuun kukkivan jopa ruukussa! Luumupuut on aina nätisti leikattu, tai suoranaisesti typistetty, mikä antaa niille jotenkin japanilaisuudelle ominaisen ilmeen.

Umen kukintaan ei liity samanlaista juhlintaa tai muutakaan huomiotaherättävää kuin joka paikan valkoiseen ja vaaleanpunaiseen pukevaan sakuran aikaan, mutta kyllä luumu silmää miellyttää. Kirsikka onkin ehkä vähän liian hulvaton ;).

Näitä kaunokaisia kävin siis bongailemassa ihan asuntolan takamailta tuosta pientaloalueelta. Myös paikallisjunassa istuessa siellä täällä voi tarkka silmä huomata kukkivan pikku puun vilahtavan ohi. Kaiken Tokion betonin keskellä. Kyllä kelpaisi oma kuuden tatamin yksiö, futon-sänky, veranta ja ikkunan takana pikku luumupuu! Jälleen todettava, että ei p*skempaa. Joskus sitä miettii, miksi Suomeen oikeastaan kannattaa palata.

Ystävänpäivänä suklaata, romanchikkua ja torkkuja... <3

Ystävänpäivä on Japanissa käytännössä suklaatehtaiden juhlapäivä, joka lanseerattiin maahan enimmäkseen kaupallisessa hengessä. Valentinin päivän "perinteiden" vaaliminen on maan naissukupuolen harteilla: 14. helmikuuta tytöt ostaa pojille suklaata. Jotta voitot voitaisiin peräti tuplata, suklaapuotien myynninedistämiskeinona Japanissa juhlitaan myös niinsanottua Valkoista päivää, 14. maaliskuuta nimittäin kansakunnan kaksilahkeiset palauttaa palveluksen ja ostaa tytöille suklaata.

Ystävänpäivän suklaata on kahta lajia, niinsanottua velvollisuussuklaata eli girichokoa, jota naiset tarjoaa esimerkiksi työpaikoilla miespuolisille kollegoille ja erityisesti esimiehille. Sitten on sitä toista lajia, eli koibito chokoa, eli poikaystävälle rakkaudella annettavaa. Kumpaakin laatua saa ostaa fiinimmistä tavarataloista, konfettileipomoista ja kaduille ystävänpäivänä ilmestyvistä kojuista, joiden kaikkien ympärillä käy korkokenkien kopse ja hameenhelmojen huiske h-hetken lähestyessä. Itsekin halusin ensi kertaa elämässäni tätä suklaan antamisen perinnettä koetella, ja aika hyvälle tuulelle siitä tuli, kun kauniisiin laatikoihin aseteltuja suloisennäköisiä herkkuja muitten naisten kanssa valikoi =).

Suklaakojulta alkoikin sitten ikimuistoinen ystävänpäivä, joka vietettiin Japanin toiseksi suurimman kaupungin Yokohaman huvituksissa. Unelmatreffit ;) alkoivat Minatomirain eli "tulevaisuussataman" maailmanpyörästä. Kuvassa hämäävästi jo mies paikalla, mutta...

...ensin oli vähän tekemistä että saatiin deittikin mukaan matkaan! Toinen oli nimittäin ollut töissä viimeiset 24 tuntia, ja treffien ollessa sovittuna keskipäivälle Yokohaman asemalle, sain ihmetellä paikalla puolisen tuntia herran loistaessa poissaolollaan. Myöhästymisen syykin sitten selvisi: hämmentynyt soittoni keskeytti hyvät unet - Yuki oli nimittäin nukahtanut pienen matkaa asemalta sijaitsevalle puiston penkille! HALOO :D. Aurinkoinen päivä kun oli, ja torkut oli tosiaan pitkänpuoleiset, oli urhon kasvot päässet auringossa kärvähtämään toispuoleisen punaiseksi penkillä retkottaessa... Voi että.. Voiko tollaselle olla edes vihainen =)? Söpö tyhmyri... ;).

...No päästiinhän sinne lopulta! Eli maailman korkeimmaksi kehutusta maailmanpyörästä oli ihan komiat maisemat kirkkaana päivänä... Alla pikkuriikkisenä häämöttää tivoli vempeleineen, joista pahimmannäköiset tietenkin koeajettiin ja pahoin voitiin!

"Täydellisiä treffejä" jatkettiin romanttisesti jokilaivalla, joka kuljetti tivolialueelta kohti Yokohaman Chinatownia. Kiinalaisen kärmesbootin kyydissä mutusteltiin irtokarkkeja ja räpsittiin tietenkin uskomattomia maisemaotoksia...

...Ja kerran vielä se maailmanpyörä.. Näissä maisemissa on vaikea epäonnistua.

"Tulevaisuussataman" upouusia pilvenpiirtäjiä. Kyllä tällä lammella kelpasi seilata. Kaikki parit, suosittelen ;)!

Hämmästyttävää, kerrankin Japanissa sai olla jossain rauhassa erikoispäivänä. Laivalla oli muutama pari meidän lisäksemme. Fiilis oli rauhaisa ja Tyynenmeren historiallisen kauppakaupungin valoja oli tunnelmallista ihastella botskin keikkuessa satama-alueen ristiaallokossa. Maiseman alkaessa hämärtyä alkoi vatsoissa tuntua tilaa päivälliselle....

Päivän painuessa mailleen lohikäärmevene tiputti meidät näppärästi lähelle Chinatownin portteja - dinner is ready, luvassa kiinalaisia herkkuja!

Ensin kuitenkin harhailtiin vähän aikaa puoteja ihmettelemässä. Päivällisestä ei sitten tullutkaan kuvatallenteita, oli nimittäin "täydellisten treffien" sen verran koominen dinner. Jälleen alkoi raskaan työn raatajaa pitkä päivä painaa, ja kiinalaisen pöperön kivassa ravintelissa napaan vedettyään Yuki nukahti. Jes. Lasi puolillaan kaljaa, neiti vasta nuudeliläjän puolivälissä. Annoin nukkua, vaikka vähän se tietty pisti hymyilyttämään sekä minua että kanssaruokailijoita naapuripöydissä. Tarjoilija ihmetteli mutta ei sentään kommentoinut mitään.

Näin siis hiljeni iltaan eräs japanilainen Valentinin päivä. Tyhjensin vähin äänin deittini kaljatuopin, rouskutin banbunversot ja kevätkääryleet menemään, ja olin järjettömässä ähkyssä. Lopulta keräsin luumme, ja pariskunta katosi muiden hiippareitten tavoin Chinatownin yöhön.

Sähkökaupunki ja mangaa

Loma vierii eteenpäin ja me teimme erittain raskaan reissun Tokion "sähkökaupunkiin" eli Akihabaraan, joka myös sarjakuvan (manga) ja animaatioelokuvien ja -sarjojen (anime) fanittajien mekkana tunnetaan.

Paikka on vääränään animepuoteja, elektroniikkaliikkeitä, pelikauppoja ja pelihalleja ja monikerroksisia kirjakauppoja, joissa myydään pelkkää mangaa. Maisemaa hallitsee neonvalot ja pelien ja animesarjojen mainokset. Joka liikkeestä raikaa meluisa japaninkielinen ylisöpöllä tyttöäänellä laulettu musiikki, edelleen jatkaen peli- ja animeteemaa, ja ihmisiä on aivan järjettömästi.

Tähän mangatavarataloon mekin eksyttiin. Ei muuta kuin sekaan vaan! Oli aitoja alkuperäisiä julkaisuja sekä fanien piirtamää (oikeasti nättiä piirrosjälkeä!) epävirallista, pienellä budjetilla julkaistua tavaraa, oli erikseen osastot pojille, erikseen tytöille, kuka mistakin tykkää katsokaas. Söpöa koulupoikaromantiikkaa oli 2 kerrosta, ja sielläkös Yuki tuskastui. Asiakkaina kun oli pelkästään tyttojä (Yukin mukaan nörttejä ja rumiakin vielä). Mutta uskollisesti oppaani raahusti vaaleanpunaisessa mangalabyrintissä ja käänsi lehtien takakansitekstejä (tai etukansi-, jos länsimaisittain katsotaan, täällä kun painetun materiaalin lukeminen aloitetaan "takakannesta" ja edetään vasemmalle kohti länsimaista "alkua"), ja opastus palkittiin: nääntyneinä päädyimme henkiinjäämiselle välttämättömille virvokkeille kahvilaan, jonka lajityyppi myös kuuluu sähkökaupungin erikoisuuksiin: "kissakahvilassa" tarjoilijat on pukeutuneet söpöiksi esiliina-asuisiksi kissoiksi, pörröiset korvat ja pitkät hännät vaan keikkuu kun tytöt ohjaavat kimeällä äänellä asiakkaita sisään tai kiittelevät niiauksin ja kohteliaisuuksin vierailusta. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty! Veikkaanpa että yksinäiset miesasiakkaat tiskin ääressä tulivat paikalle ihan vain henkilökuntaa ihailemaan...

Kostyymejä löytyi joka lähtöön myös aikuisten lelukaupasta, jonka arviolta 10-kerroksiseen painajaiseen eksyimme heti asemalta ulos päästyämme. Cosplay eli costume play eli erilaisiin animesarjoista ja mistä liekään kopioituihin asuihin sonnustautuminen on suosittu japanilainen huvitus.

Akihabaran perusmaisemaa aseman edustalta. Neonvaloja ja mustaa massaa. Kuvittele päälle melu... Oikeastaan maisema vastaa lähes mistä vaan Tokiota räpsäistyä peruskauppa-aluetta. Kaoottista sommittelua ja valokyltti siellä mihin kukakin on suinkin päässyt kiipimään.

Kaikenkaikkiaan Akihabara-kokemuksen päätteeksi olo oli voipunut. En käsitä miten kukaan voi ostella elektroniikkaa tai mitään muutakaan sellaisessa ihmistungoksessa! Ja sitä musiikin ja valojen mäiskettä... Ai että, yksi kerta siellä riitti. ....Muuuutta koska iltahan oli vielä nuori, lähdimme virvokkeille maineikkaalle Shinjukun yöelämäalueelle.

Kabukicho Shinjukussa. Alueen portti katoaa muun sekavan rakentamisen sekaan. Paikka mainitaan joka opaskirjassa juottoloitten, yökerhojen ja seuralaispalvelujen tyyssijana, ja tietty halusimme nenämme sinnekin tunkea. Olimme kuitenkin liikkeellä aikaisin ja meno oli vielä kesyä.

Siitä perustokiolaisesta katukuvasta puheenollen... Tämä siis Kabukichon pääkujalta, ja eipä mielestäni paljon Akihabarasta erota. Vähän on kadut ahtaampia, sähkökaupungissa kun on sellasta valtatiemeininkiä vaan.

Paheen katujen takapihalta löytyi yllättäen shintopyhäkkö, joka osoittautui mulle jo entuudestaan tutuksi aikaisempien reissujen ansiosta. Kauniisti kukkivat luumupuut Shinjukun yössä. Ihmisiä norui neonvalaistuilta kaduilta silloin tällöin rukoilemaan, keskiyön lähestyessä.

Me ryypiskelimme sakea illan viimeiset tunnit shinjukulaisessa yakitoripaikassa. A hard day's night ;)! Ja taas grillivartaat maittoi!

Yakinikua ja lumihiutaleita

Lomailu ja lorvailu jatkuu. Paivat kuluu lahinna tyhjaa toimittaen, iltaisin pakataan vahitellen tavaroita laatikoihin ja kauhistellaan rojun postittamisen hintoja. Laivarahtina Jaameren poikki, mahdanko koskaan (edes sen luvatun max. 2 kk:n paasta) nahda rakkaita sarjakuviani, kenkiani ynna muuta tarpeellista... Tokiossa tulee lunta melkein paivittain, ja joskus valkeita hiutaleita putoilee taalla Kanagawan puolellakin. Mahtipontisesta otsikoinnista huolimatta on kuitenkin todettava, etta useimmiten meilla sataa vetta, vaikka paakaupungissa katot on valkoisena ja maa junakiskojen valissa roudassa. Luumut alkaa kohta kukkia, vaaleanpunaisia ja valkoisia nuppuja on jo ilmestynyt kakkyraisiin pikku puihin. Se on kevaan varhaisin merkki taalla, kun imelasti tuoksuvan umen kukat avautuu. Saa nahda ehdinko nahda!

Viimeisen vaihtokuukauden aikana kurotaan umpeen "aukkoja", tehdaan viimeisia asioita "listalla", eli kokeillaan juttuja joita ei viela ole tullut tehtya. Yksi naista oli yakinikun eli itse ravintolan poydassa grillattavan liharuoan maistelu. Alunperin korealainen herkku maittoi, ja grillin karyssa kelpasi talvisena iltana lammitella!

Liekitetty paivallinen =). Ajoittain grilli syoksi tulta, mutta kuulemma se vain kuuluu asiaan. Aluksi kylla vahan huolestutti, mutta onneksi joka poydan paalla humiseva tuuletin nielaisi liekit ja karyt rutiinilla.

Eipa talla hetkella muuta meneillaan kuin helmikuun 25. paiva realisoituvan Osakan matkan suunnitellua ja sen harvinaisen lumen ihmettelya =)! Maahan ei tosin mitaan valkoista taalla jaa. Kuulemma kun meidan sukupolvi oli lapsia, joka talvi Tokiossa tehtiin lumiukkoja, mutta those days are gone, ilmastonmuutosta paivitellaan taallakin. Vanhat hyvat ajat!

Tanaan siis bookattiin netista bussiliput, jotka napparasti voi maksaa missa tahansa lahikaupassa. Homma toimii edistyneen teknologian avulla: netissa varauksen tehtya ruutuun ilmestyy postimerkin kokoinen kiemurainen kuvio, josta otetaan kuva kamerakannykalla, ja kaupan kassalla viela minulle tuntemattomalla tavalla kassaneitin tietokone tunnistaa taman kannykasta siirrettavan kuvakoodin ja laskuttaa meita oikein. Kylla taalla tekniikka pelaa! Eikai moista viela Suomessa ole...??

Muuten, hottia juuri nyt: http://www.youtube.com/watch?v=WuNwTO9vSdM&feature=related

Valmistujaisjuhla

Koulu sitten otti ja loppui. Lukuvuoden paatteeksi vaihto-opiskelijat viettivat valmistujaisjuhlaa, jossa jaettiin todistuksia, syotiin koulun tarjoamia herkkuja ja laulettiin oman luokan kanssa hassuja lauluja. Samaisia Tokai-juhlia on tullut nahtya vuoden aikana monta, oli koulun avajaisjuhlaa, festivaalien paattajaisjuhlaa, kevaan valmistujaisjuhlaa... mutta tama oli viimeinen! 懐かしいな... Nyt se on sitten ohi! Finito, loppu, joka ikinen paiva on vierahtanyt ohi kuin huomaamatta! Vaikka kuinka oisin halunnut aikaa venyttaa...

Mun luokka eli 4-luokka lauluvuorossa. 四クラス muistoissa... Paha vaan etta sanat olivat jaaneet vahan heikolle harjoittelulle... =)

漢字読めない... can`t read these kanji... Mina tutkimassa mielenkiintoisia koukeroita lyriikkaprintissa. Eli sanoja sai toki luntata paperista, jos vaan osais lukea siitakaan. Hups =). Mut kyllssse ihan hyvin meni juu. Ainakin yleisolla oli hauskaa ;).

Yksi luokka oli keksinyt poiketa "tylsasta perinteesta" ja teki lauluesityksestaan hupaisan leikin. Kyllahan se ihan pisti ihmiset hyvalle tuulelle kun kaverit puvuissa pelleilee =).

Haroilya puvut paalla... Kuvan keskivaiheilta meidan lisaksemme loydettavissa toinen kuuluisa 国際カップル eli kansainvalinen pari, tanskalainen Jens ja korealainen Yonjin (rakennekynsien takana kameraa ihmettelemassa).

Open kaa. Nishiyama-sensei eli tuttavallisemmin Kiku opetti mulle kanjeja kevatlukukaudella ja kuuntelua syyslukukaudella. Molemmat meni yhta laadukkaasti, ja poissaololukemat hipoivat pilvia, mutta hyvia kavereita meista silti tavalla tai toisella tuli =). Kiku on about saman ikainen kuin ma. Sivuhuomiona mainittakoon.

Lisaa haroilya... And here are our friends... Nama ilkimykset, Yukin "pahis" sempait sattasivat kameralla ja ovat muutenkin aina nalvimassa pienempaansa =). Onneksi itse olen jo sen luokan Oosempai (大先輩) etta mulle jokainen japanilaisen yliopistomaailman senioriopiskelija on pikkukakara... Nimimerkilla "kahdeksas yliopistovuosi lahestyy"...

Haroilya osa n. Virallisten valmistujaisjuhlien jalkeen oli tietenkin vahemman viralliset hippalot asuntolalla. Nopeimmat sai paperikukan tukkaan, ja lisaksi (yleisen tyhmyilyn lisaksi) juhlilla katseltiin vuoden aikana kertyneita hassuja kuvia videotykilla, kirjoiteltiin jaahyvaisia kavereille isoihin kortteihin, ja tietenkin nostettiin malja jos toinenkin sille etta selvittiin kouluvuodesta suurinpiirtein kunnialla! Kuvaan ilmestyi kilpakosija Scott, hus hus!!

Piti sita koulunloppujaisviikonloppua sitten juhlistaa vahan kampusolosuhteiden ulkopuolellakin. Suuntasimme italialaishenkiseen ravinteliin pizzalle ja kaljalle! Siita ilta jatkuikin sitten viela seuraavaankin ravintolaan, ikaankuin ei jo tarpeeksi olisi syoty (enemman taisikin janoisat kurkut kuin nalkaiset masut vieda askelia tallakin kertaa...), ja niinpa savuisassa kulmakunnan pikku syottolassa yakitorilla hoystettyna kulauttelimme alas japanilaisia maltaita sen verran, etta loppuillasta ei tullut mitaan muuta dokumentoitua kuin kohdalle osunut satunnainen merkkiteos (alla). Huumori kavi siis yha laadukkaammaksi, mutta hauskaa oli =D, ja kerran se koulu vain loppuu!!

Joo... Juhlien jalkeen eli noin viikon verran eipa olekaan tullut tehtya paljoa. Monet euroooppalaisista kavereista ovat jo pakanneet laukkunsa ja palanneet kotiin. Paivat kuluu lorvaillessa. Noh, kevatloma kun on niin se kai sallitaan ;)! Ollaan sentaan tsekattu jo liput yobussilla Osakaan, maan lantiseen kumman murteen, yakuzan, kansai ryoorin ja talouselaman metropoliin! Osaka olet vihdoinkin loytanyt paikkasi kalentereissamme!

Ainiin, ja se kuuma kysymys, "No millainen todistus tuli?"... Voin huojentuneesti vastata etta "ihan kiva", lievaa yllatysta peitellen.

Lunta Oyamalla!

Eipa sita paljas silma juuri huomanne... mutta kylla, vuorilla on LUNTA! Asuntolan ikkunasta nakyva kotoinen pikkuvuori Oyama, joka tosin on nimetty osuvasti "Suurvuoreksi"... Ensilumi satoi talla viikolla!

Koulussa alkoivat lukuvuoden loppukokeet (japanilainen lukuvuosi tosiaan paattyy tammikuussa ja alkaa huhtikuussa) ja kampuksen viereisille vuorille satoi ensilumi! Kuulemma Tokion suunnalla tuli lunta myos, mutta meilla vaan vetta vihmoi... Maisemia asuntolan ikkunasta. Vahan erilaista kaiketi kuin Suomen tammikuu... Taalla voi viela pikkukengissa painella, jakussa ja ilman pipoa. Aurinkoisina paivina on kiva paistatella lounastauolla yliopistoalueen puistossa (jos pienta planttia ruohoa ja puita suihkulahteen vieressa nyt niin voi kutsua). Tosin yot on hyiset, ja asuntolassa jaatyy, koska kaytavia tahi vessoja ei lammiteta lainkaan, ja ikkunat ovat paikalliseen tapaan 1-kertaiset. Tosin takalaisten かわいい (kawaii) -tyttojen tavoin minihameessa ja paljain saarin en kylla parin asteen lampotilassa sentaan minakaan kulkisi, vaikka kuinka japanilaiseen muotiin hurahtanut olenkin ;)!

Paatostentteja on kaksi paivaa, sitten se loppuu! Vuoden vaihto-opinnot ovat kaymassa vahiin... Tanaan ilmoittauduin netitse jo Suomessa jarjestettavalle japanin kurssille, ja tanssikoulun kotisivuilta on myos jo tullut kevaan aikatauluja vilkuiltua... Kalenteriin alkaa ilmestya Japanin-jalkeista elamaa!

...Ja eikun valmistautumaan huomiseen tenttiin!

Nimipaivallinen

En muistanut nimipaivaani. Mutta saatiinpahan jokin "virallinen" syy ravintelipaivalliselle perjantaina 18.1, kun iska soitti junaan etta onneksi olkoon =)! Kanssamatkustajien paheksunnasta huolimatta vastasin luuriin silla puhelu Suomesta on kuulkaa tarkea juttu! Ei tapahdu joka paiva taalla maailman laidalla. Muutkin muisti, kiitos Suomen tyypit!

Ah sa kaivattu viikonloppu! Koulu on jarjettoman stressaavaa! Viikon paasta alkaa loppukokeet, ja meita prassataan panttamaan. Sitten alkaa kevatloma, 春休み, paattajaisjuhlat ja muu. Vaihto-oppilasvuodesta jaljella 8 koulupaivaa. Uuusch! Sen verran hullu ajatus etta tarvittiin a night out!!

Pelihallissa Yuki kalasti mulle suklaata =). ありがとう！Se on ihan hopo (voi tata umlautitonta suomea..), pelaa tosta vaan tonnilla tai parilla ja setelit vaihtuu automaatissa kolikoiksi suit sait.

Japanissa muuten ilta kuuden jalkeen ei pelipaikkoihin paasteta lapsia, edes vanhempien seurassa, ja voi paasoa naimme kuinka yhta parkuvaa vekaraa koitti iska raahata pois soivien ja valkkyvien houkutusten maailmasta! Raukka! Huuto raikui viela kaukaa juna-asemalta asti. Heh.

Paivalliseksi japanilaista shabu shabua.

Mulla on "kokeiltavien asioiden lista", ja tama talviruokaelamys oli listalla! Ilman yksityista matkaopasta ois kuitenkin tainnut jaada tekematta, sen verran hammentavaa hommaa kokemattomalle. Yuki kumminkin siis tiesi kivan paikan, ja ei muuta kuin kokeilemaan! Tarkoilija kantoi poytaan jos jonkinmoista kippoa ja kuppia, ja taman ruuan hauskuus on, etta jokainen vieras tekee sen itse! Poydan laidassa on nappulat keskella olevan keraamisen tason saatelemiseksi. Sitten on pata ja kippoja ja kuppeja moneen lahtoon. Padassa porisee valiseinalla eristettyna kaksi eri lienta. Toiseen osaan heitellaan vihanneksia ja hienonhienoja lihaviipaleita, toiseen vain lihaa. Sitten on 3 pikku kuppia per nena, ja per poytaseurue 4 pikku pulloa, joissa on kastikkeita, joita olis tarkoitus alyta oikeisiin paikkoihin lisailla. Hetken pallisteltya makin opin tekemaan shabu shabua! Hyvaa oli! Ja ymmarran miksei tata ruokaa syoda kesahelteella - kun jokaisessa poydassa paistetaan, ei paraskaan ilmastointi jata tunnelmaa kylmaksi!

Nimipaivaviikonlopun kunniaksi paadyimme myos shoppailemaan. Tama on mun suosikkishoppailukeskus, Machida-niminen kaupunki Odakyu-junalinjalla puolituntia meilta Tokioon pain. Tata tulen toivottomasti kaipaamaan kun joskus taalta Suomeen joudun! Ah aika katoaa kun astuu jalallaan ostoskeskusten loputtomuuten! Ja alennusmyynnit on parhaimmillaan... Tyypillista japanilaista urbaania arkkitehtuuria muuten.. Puut unohtui, hups.

Persoonallinen pikku kaffela ostostaivaan takakadulla. Kahden papan (taisivat olla veljeksia) pitama 50-luvun jenkkilan tyylinen puoti, erikoiskahvilaatuja pitka lista ja ihkuja annoksia sellaseen sopon kotikutoiseen vanhanajan henkeen valmistettuina! Itse otin banaanimehun, ja se olikin iso lasillinen tuoreista banaaneista murskattua mehua jaatelolla hoystettyna! Aamiaiseksi paahtoleivat, jotka oli hervottoman paksut, paalla venyvaa juustoa ja mukana pippurimylly ja suolapurkki! Ihanaa. Vain paksut mustat miehet latsissaan (umlaut..) polttelemassa sikaria puuttui! Onneksi valittiin vaihteeksi jotain muuta kuin Starbucks!

明けましておめでとう！Perinneuusivuosi 2008!

Uuden vuoden pyhiin mahtui kaikenlaista!

Japanilaisille uusi vuosi on vuoden suurin juhla. Monta vapaapaivaa, kuten joulu Suomessa. Vuosi vaihdetaan perinteisesti perheen kesken, kiireisinkin salaryman tai kaukaisella paikkakunnalla opiskeleva nuoriso palaa kotiin kotirouva-aidin valmistamien ruokien ja kotatsun aareen, telkkarin eteen hiljentymaan. Railakas juhlinta ei kuulu perinteisiin. Maassa maan tavalla, joten mekin jatettiin ulkomaalaisten bileet ja klubbailu valiin. Rentouttava ja ihanan yllatyksellinen vuoden vaihde!



Perinneuudenvuoden viettotapa nro 1.

Keskiyon temppelivierailu! Paikkana yksi Tokion kuuluisimmista, Tokyo Towerin juurella sijaitseva Zojoji! Vakea kuin pipoa ja tunnelma tiivis! Keskiyolla Towerissa valkkyi valoshow, ja ihmiset paastivat ilmaan hillittoman maaran kirkkaita ilmapalloja! Osa oli kyyhkysen muotoisia, ja kaikki samanvarisia, se oli kaunista....! Kova-aanisista lasketun keskiyon count downin kaydessa nollaan vaki taputti ja hurrasi hillitysti. Vain paikalle tiensa loytaneet etelaeurooppalaiset poksauttelivat kuohareita ja kiljuivat ja rellestivat. Joopajoo..

Tanne kavi karsivallisten jonottajien tie: puolisentoista tuntia ihmismassassa survouduttuamme paasimme viskaamaan ropomme temppelin pyhimman eteen viritettyyn hervottomaan lakanaan ja tekemaan uuden vuoden rukouksen. Kaksi kumarrusta, kaksi taputusta, kammenet yhteen, toive jumalille paa painettuna, kumarrus ja ulos etta seuraavat mahtuu!

Buddhalaismunkit rukoilevat ja "jodlaavat" (hmm) ryhmille, joille ian puolesta osuu kohdalle "vaaran vuosi". Mulla ja Yukilla ei onneksi ole tana vuonna vaaraa. Huh huh! Ei tarvinnut jonottaa tahan lystiin! Hulppeaa muuten, yksi munkeista on Yukin kaverin isa! (Niin, ei se niin tiukkaa ole, munkeilla saa olla perhe, ja saa saada lapsia.)

Temppelin lyhdyt jaivat keikkumaan hyiseen viimaan kun me hoipperoimme festariruuan ja chu hai -siiderin jalkeen kolmen maissa yopuulle. Olo oli onnellinen, ja tulevaisuuskin pitaisi olla jarjestyksessa, lieko japanilaiset jumalat vaan kuuntelee tammoista opportunistitakinkaantelijapakanaa.

Vuoden 2008 ensimmainen aamu valkeni... ...kiikkerasti mangakahvilan sohvalta (ei kuvissa!). Eipa antaneet edellisena iltana varata hotelleja puhelimitse, ja toki yolla joka soppi oli taynna vasyneita juhlijoita. Uuuusch.. Suunnaksi Yukin perheen koti... (kuvat ylapuolella: Yukin lapsuudenkoti ulkoapain, huomatkaa "puu" etualalla, ja tyypillista tokiolaista naapurustoa rappukaytavasta kuvattuna).


...jossa meita odotti Perinneuudenvuoden viettotapa nro 2!

Aamiaiseksi aidin (minulle Mama-san) itse valmistamia herkkuja! Kaikki naytti kauniilta. Maistelin kiltisti, ja isan (eli Papa-sanin) tarjoaman saken huuhtelemina upposi vatsaan kaikenmoista. Tahti meinasi hyytya viimeistaan jalkiruuan, sitkean riisitahnapallon eli mochin kohdalla, joka lampymasta liemesta puikoilla suuhun venytetaan. Kuulemma joka vuosi mummoja tukehtuu mochiin, ja mikas sen varmempi ensiapu kuin polynimuri kurkkuun ja mochit ulos, varoitti Yuki =). Soin sita sitten extra varovasti, ja hyvat poytatavat ja tyttoystavan tunteiden huomioimisen hallitseva siippani sitten puolivalissa mun mochihaastetta kypsyi ja poistui poydasta. Jattaen mut kohteliaasti yksin perheen isoon ruokapoytaan kaikkien muitten katellessa telkkua vieressa olohuoneen puolella... Jonkin ajan kuluttua Mama-san kulki ohi ja sanoi "muri shinaide ne" eli "ala tee mahdottomia". Tehostin tahtia minka puikonkayttotaidoiltani kykenin ja viimeistelin evaan kuitenkin. Onneksi uusi vuosi on kerran vuodessa vaan..!

Aamiaisesta selvittyamme aiti puki meidat kimonoihin! Se oli hienoa! Sitten meidat lahetettiin viereiselle pikku temppelille rukoilemaan. Se oli hassua. Kopittelimme perinteisissa juhlatamineissa ja pokkeloissa kimonokengissa hienoina herroina ja rouvina naapuruston tuijotettavana. Jee =). Ja samat toivomusrituaalit sujuivat naissa virallisemmissakin vetimissa. Alan oppia tavoille! Eli Perinneuudenvuoden viettotapa nro 3 selvitetty!

Perinteista puheenollen, paasin nyt kokeilemaan niita oikein aimo annoksen. Perinneuudenvuoden viettotapaan nro 4...! Nimittain illalla vuorossa oli perheen ofuro eli se kaikille yhteinen kylpyvesi. Arvosjarjestys kun on perheessa oltava, isa kay kylvyssa ensin, ah vesi on kuumaa ja kirkasta! Sitten tulee vaihtelevassa jarjestyksessa isosisko, pikkusisko, aiti ja Yuki. Ja sitten joku muisti kysya gaijinilta eli ulkomaalaiselta etta ainiin, kaytko kylvyssa? Sinne vaan, kylma talvipaiva kun oli. Ja taytyy sanoa etta on se varmaan kiva olla siella arvojarjestyksen toisessa paassa... ;D. Mulle vesi oli jo aika luke warmia ja hmm karvaisempaa kuin tavallinen vesi. Kokeilin ensin onkia pahimpia mustia suortuvia ja ei-niin-suortuvia pois, mutta sormiin ne vaan tarttuivat ja aika toivoton urakka olisi edessa ollut, joten vahat valitin moisesta pikkuseikasta ja nautin "puhdistautumisesta" parhaani mukaan... Lopuksi tuli kylla otettua aika tuhti suihku.

"Nyt lopetat jo sen kuvaamisen!!!" Vaikka lahestyttiin vasta turistikohteen portteja...

Perinneuusivuosi jatkuu... 2. tammikuuta herasimme ajoissa perheen huomassa ja paatimme tehda jotain erityista. Nimittain testata Perinneuudenvuoden viettotavan nro 5! Japanin keisarillinen palatsi avaa porttinsa yleisolle vain kaksi kertaa vuodessa, uuden vuoden pyhina toinen tammikuuta, ja keisarin syntymapaivana joulukuussa. Sinne!

Laadukas henk. koht. turistioppaani muuten eksytti meidat napparasti vaikka palatsialueen vieressa torotettiin. Eika ollut eka kerta ;D. Itse sitten johdatin ja sanoin etta eikohan menna tuohon suuntaan mihin kaikki muutkin..

Sisaan kielletysta portista! Hohoo tosi harvinaislaatuinen tilaisuus! Viimeksi kaydessa isan ja aitin kanssa pysyivat nama jykevat ovet visusti kiinni!

Jonossa sisaan kiemurtelimme.


Vartijoita piisasi... Ja nyt katsokaa tarkkaan, se kuuluisa mahdoton nakyma! Yleensa turistikuvat otetaan vastakkaisesta suunnasta takana nakyvan aukion ja sillan tuntumasta. Hohoo! We`re in!

Myos aarioikeiston sedat halusi tulla huiskuttamaan keisarille. Yuki sanoi, etta ajoittain vakijoukosta kajahteli melkoisen isanmaallisia ja toiseen maailmansotaan viittavia elakoonhuutoja...

Massoja... Kaikille jaeltiin pikkuinen lippu, ja minakin sita sitten siella polhona turistina onnellisesti heiluttelin. Yuki kieltaytyi kunniasta, sen lippu roikkui kohti maata kun keisariperhe ilmaantui lasin taaksi terassilleen...

...Kas siella! Kaukana kuin saavuttamattomat jumalhahmot. Nojoo. Parisen minuuttia keisari, keisarinna ja kaksi prinssia vaimoineen seisoivat esilla yleisolle. Keisari lausui pari sanaa kansan onnesta, 国民の幸せ (kokumin no shiawase), ja sitten ne katosivat, ihan kuin niita ei koskaan olisi siina ollutkaan! Ooh taivaallinen tuulahdus! Paadyimme puhumaan politiikasta.
Myos turistit osoittivat suosiotaan.

Rankka reissu! Joten iltapaivaksi paadyimme kuuluisalle & kiistellylle Yasukunin pyhatolle (eli isanmaallisessa hengessa jatkettiin). Siella oli varsinainen uuden vuoden festivaali (taas jotain uutta suomalaiselle), herkkukojuja, kaljatelttoja ja markkinatunnelmaa! Keskella paivaa. Jee!

Herkkuja oli taas tarjolla monen moista, ja tietty Yuki tykkaa syoda kaikkea outoa! "Taahan on ihan tavallista ruokaa, mita ihmetta sa taas sattaat??"






Takoyakia. Eli grillattuja taikinapalloja, joissa on mustekalan lonkero sisalla. Yuki syo lonkerot, ma syon taikinan =)!

Ja lopuksi maittoi taas kalja, pyhattoalueen kaljateltassa. Oivalliset perinnepyhat!

HYVAA UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE!