Sähkökaupunki ja mangaa

Loma vierii eteenpäin ja me teimme erittain raskaan reissun Tokion "sähkökaupunkiin" eli Akihabaraan, joka myös sarjakuvan (manga) ja animaatioelokuvien ja -sarjojen (anime) fanittajien mekkana tunnetaan.

Paikka on vääränään animepuoteja, elektroniikkaliikkeitä, pelikauppoja ja pelihalleja ja monikerroksisia kirjakauppoja, joissa myydään pelkkää mangaa. Maisemaa hallitsee neonvalot ja pelien ja animesarjojen mainokset. Joka liikkeestä raikaa meluisa japaninkielinen ylisöpöllä tyttöäänellä laulettu musiikki, edelleen jatkaen peli- ja animeteemaa, ja ihmisiä on aivan järjettömästi.

Tähän mangatavarataloon mekin eksyttiin. Ei muuta kuin sekaan vaan! Oli aitoja alkuperäisiä julkaisuja sekä fanien piirtamää (oikeasti nättiä piirrosjälkeä!) epävirallista, pienellä budjetilla julkaistua tavaraa, oli erikseen osastot pojille, erikseen tytöille, kuka mistakin tykkää katsokaas. Söpöa koulupoikaromantiikkaa oli 2 kerrosta, ja sielläkös Yuki tuskastui. Asiakkaina kun oli pelkästään tyttojä (Yukin mukaan nörttejä ja rumiakin vielä). Mutta uskollisesti oppaani raahusti vaaleanpunaisessa mangalabyrintissä ja käänsi lehtien takakansitekstejä (tai etukansi-, jos länsimaisittain katsotaan, täällä kun painetun materiaalin lukeminen aloitetaan "takakannesta" ja edetään vasemmalle kohti länsimaista "alkua"), ja opastus palkittiin: nääntyneinä päädyimme henkiinjäämiselle välttämättömille virvokkeille kahvilaan, jonka lajityyppi myös kuuluu sähkökaupungin erikoisuuksiin: "kissakahvilassa" tarjoilijat on pukeutuneet söpöiksi esiliina-asuisiksi kissoiksi, pörröiset korvat ja pitkät hännät vaan keikkuu kun tytöt ohjaavat kimeällä äänellä asiakkaita sisään tai kiittelevät niiauksin ja kohteliaisuuksin vierailusta. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty! Veikkaanpa että yksinäiset miesasiakkaat tiskin ääressä tulivat paikalle ihan vain henkilökuntaa ihailemaan...

Kostyymejä löytyi joka lähtöön myös aikuisten lelukaupasta, jonka arviolta 10-kerroksiseen painajaiseen eksyimme heti asemalta ulos päästyämme. Cosplay eli costume play eli erilaisiin animesarjoista ja mistä liekään kopioituihin asuihin sonnustautuminen on suosittu japanilainen huvitus.

Akihabaran perusmaisemaa aseman edustalta. Neonvaloja ja mustaa massaa. Kuvittele päälle melu... Oikeastaan maisema vastaa lähes mistä vaan Tokiota räpsäistyä peruskauppa-aluetta. Kaoottista sommittelua ja valokyltti siellä mihin kukakin on suinkin päässyt kiipimään.

Kaikenkaikkiaan Akihabara-kokemuksen päätteeksi olo oli voipunut. En käsitä miten kukaan voi ostella elektroniikkaa tai mitään muutakaan sellaisessa ihmistungoksessa! Ja sitä musiikin ja valojen mäiskettä... Ai että, yksi kerta siellä riitti. ....Muuuutta koska iltahan oli vielä nuori, lähdimme virvokkeille maineikkaalle Shinjukun yöelämäalueelle.

Kabukicho Shinjukussa. Alueen portti katoaa muun sekavan rakentamisen sekaan. Paikka mainitaan joka opaskirjassa juottoloitten, yökerhojen ja seuralaispalvelujen tyyssijana, ja tietty halusimme nenämme sinnekin tunkea. Olimme kuitenkin liikkeellä aikaisin ja meno oli vielä kesyä.

Siitä perustokiolaisesta katukuvasta puheenollen... Tämä siis Kabukichon pääkujalta, ja eipä mielestäni paljon Akihabarasta erota. Vähän on kadut ahtaampia, sähkökaupungissa kun on sellasta valtatiemeininkiä vaan.

Paheen katujen takapihalta löytyi yllättäen shintopyhäkkö, joka osoittautui mulle jo entuudestaan tutuksi aikaisempien reissujen ansiosta. Kauniisti kukkivat luumupuut Shinjukun yössä. Ihmisiä norui neonvalaistuilta kaduilta silloin tällöin rukoilemaan, keskiyön lähestyessä.

Me ryypiskelimme sakea illan viimeiset tunnit shinjukulaisessa yakitoripaikassa. A hard day's night ;)! Ja taas grillivartaat maittoi!