In da hood

Kuvia kulmilta. Mielettömän kaunis päivä, noin +27 astetta, eikä onneksi kosteaa! Mitä mainioin sää käyskennellä ulkona, mennä mihin jalat vie. Round the corner there may wait, a new road or a secret gate, and though we pass them by today, tomorrow we may come this way, and take the hidden paths that run, towards the moon or to the sun. Lainatakseni hobittien matkalaulua Sormusten herrasta. Joka tapauksessa, hortoilin yliopiston ja asuntolan nurkilla, enkä kirjoittanut "juttua" Suomalais-japanilaisen yhdistyksen "lehteen", kuten olisi pitänyt. Yöllä ehtii? No ei vaineskaan. Oh, ja aamu alkoi hienosti, kiipesin asuntolan katolle, löysin paikan eilen. Tosin muutama saksalainen on myös löytänyt sen, mutta olivat olleet yön juhlimassa Tokiossa, joten heistä ei ollut haittaa tänäaamuna :D. Katolle pitää kiivetä ahtaan huoltoreiän kautta, mutta kun pääsee aamupaloineen ja läppäreineen ylös, vaivannäkö palkitaan. Katolta nimittäin näkyy Fuji-vuori, valtavana valkoisena järkäleenä se kohoaa tuossa asuntolan "lähellä". Näkyy vain kirkkaalla säällä. Kuvaa ei tullut, koska kameran saatuani oli taivaanrannassa jo utua.. Sitten kauppareissulle AmPm:iin, ja se reissuhan venähti kun tielleni osui hylätyn oloinen vanha buddhalainen temppeli puitten katveessa. Oli pakko mennä nuuskimaan! Siellä voi helposti kuvitella mangatarinoiden heräävän eloon öiseen aikaan. Täällä on muuten suomalaisittain kesä alkanut, voi sanoa, nimittäin iltaisin ilman täyttää huumaava sirkkojen siritys. Jo huhtikuussa! Tätä ei suomalainen ymmärrä.. Kuulemma maa kantaa päällään täällä myös mm. yli 10-senttisiä hämähäkkejä ja parikytsenttisiä sirkkoja.. Yksi jättihämis oli kuulemma tyttöjen talon tietokoneluokassa viime syksynä, huh en haluaisi tavata! Toistaiseksi luonto on kuitenkin näyttänyt mulle mieluisampia puoliaan, tässä kuvissa muutamia ;). He he heee..

Kuvissa siis temppeliä, sitten koulun päärakennuksen katon tornista otettuja kuvia, joissa mm. rakennus, jossa meillä on oppitunnit (kuvassa pyöriä etualla, koulutalo on keskimmäinen rakennus..), sitten pari opiskelijaa ottamassa aurinkoa katolla (ihmiset täällä on niin pieniä! eikä zoomi paranna asiaa yhtään..), ja erinäisiä näille nurkille tyypillisiä kasveja. Tai no pari.

The bold and the beautiful karaokessa

Huih aika menee täällä nopeasti! Suomessa on vappu, täällä Golden Week, jonka aikana juhlitaan mm. entisen keisari Showan syntymäpäivää, sodanjälkeistä pasifistista perustuslakia, vihreyden päivää ja lapsia (しょうわの日、けんぽ　きねん日、みどりの日、　子供の日). Toukokuu alkaa, ihan liian pian! Kaipaan Suomea ja erityisesti mökkielämää, viileää sinistä merta ja suolaista tuulta, mutta samaan aikaan olen päättänyt etten tule täältä koskaan pois :). Vaihtarielo maistuu, asuntolassa viihtyy, pöytälaatikossa iso tukko rahaa ja elämä on helppoa kun ei tarvi muuta tehdä kuin käydä koulussa ja selviytyä läksyistä. Ja vaihdossa olo on eräänlainen teinivuodet re-visited. Siitä lisää alempana.. Mutta ylipäänsä se että ollaan pakattuina samaan taloon, iso kasa tyttöjä, käydään samaa koulua, juorutaan samoja juoruja, yöt valvotaan netissä ja luetaan mangaa, päivät nuokutaan koulussa :D. No ei nyt aivan, kunnianhimo mulla toivottavasti on vielä tallella, mutta vähän lukioajat tästä tulee mieleen.

Ai japania on toivottu? 昨日、　友達と　いしょに　カラオケに　行って、　昼から　ビイルを　飲んで、　いろいろな　歌を　歌った。　たのしかった！　でも、　ちょっと　つかれた。　後で、　イタリア人と　まんがに　ついて　２時間ぐらい　はなした。　おもしろいと　思った！

Noniin tuo hiljentänee japanin kielen kinuajat hetkeksi. Ai eikö :)? Menimme siis karaokeen, aloitimme kaljan juonnin jo kahdelta päivällä (Mutta se ei kerro kyllä mitään sen päivän kunnosta - ostin Gourmet Citystä eli Daieista 2 kpl o,33:n kaljaa ja kiinalaiset tytöt kysyivät, voinko varmasti juoda niin paljon.. hmm :). Lauloimme nelisen tuntia kiinaksi, japaniksi ja englanniksi, yhdessä tanskalais-venäläisen, italialaisen, kiinalaisten ja japanilaisten ystävien kanssa. Akira-san näytti mallia. Löysin karaoken biisilistalta jopa Rasmusta ja Stratovariusta, joten Suomeakin tuli taas mainostettua! Sitten väsyimme, ja illlalla eksyin italialaisen Elenan huoneeseen puhumaan piiiitkällisesti mangasta. Se on ekspertti, nimittäin alalajeissa nimeltä yaoi ja shounen ai, joiden sisällön jokainen yli 18-vuotias voinee itse kaivaa netistä jos kiinnostaa...

Karaoke siis käynnisti lomaviikon, jolloin normaalit japanilaiset ahtautuvat juniin ja busseihin ja viettävät viikon paikallisissa turistikohteissa - Kioto ja Nara ja Kamakura ovat kuulemmat täynnä väkeä. Vaihtareiden ei tarvi miettiä mihin mennä vapaapäivinä, koska meille on järjestetty opetusta keskellä Golden Weekiä. Kiirettä täällä pitää kouluhommien lisäksi muutenkin, koska biletystä, kuntosalilla käyntiä ja juoruilua kavereitten huoneissa riittää. Asuntola ei ole hyväksi koulutyölle :D, kaverit on liian lähellä. Ja mihin ikinä menetkin - keittiöön, suihkuun, yhteishuoneeseen - olet aina vaarassa nalkkiutua juttelemaan mitä ihmeellisimmistä aiheista - joku tuttu tulee aina vastaan! Meno täällä on lisäksi kuin Kauniista ja rohkeista. Aasialaisille tämä on ensimmäinen kerta yksin maailmalla, kotimaassaan kun asuvat vielä perheidensä kanssa. Kiinalaisten ja korealaisten vispilänkauppa onkin sitten kuin suomalaisittain ala-asteella, joka ilta selvitetään tuntikausia kuka puhui kenelle, mitähän kukakin poika tykkää kenestäkin tytöstä, miksi se ei jo nyt tekstaa!! ja sitä rataa. oooon and oooon and oooon yada yada yada. Eivätkä eurooppalaisetkaan näytä olevan immuuneita. Japsit tahtoo tyttöystävikseen länsimaisia blondeja, ja tytöt kelpais myös italialaisille, saksalaisille ja norjalaisille miehille.. Joten vilskettä riittää. Ehkä hauskin iskurepliikki on ollut tähän mennessä "tuu meille pelaa mun Nintendo Wiitä". He he. Japsien avut. Kiinalais-tanskalaisena yhteistyönä täällä on syntynyt "leikki" antaa vastaantuleville miehille pisteitä 1-100. Ja ai että, se on sit niin hauskaa, hihihi. Keittiössä on vaarallista - jos et kestä kuunnella näitä ratkiriemukkaita jokapäiväisiä hölinöitä, niin et syö. Vaihtarit on täällä sen verran suljettu yhteisö, omassa talossaan, kielitaidottimina, omilla oppitunneillaan ja omissa bileissään, että oikeaan japanilaiseen maailmaan on hyvin niukalti kosketusta, joten pienessä piirissä juorut voi hyvin.

Kuvat on kotinurkilta, tyypillisiä näkymiä täältä siis. Ja tietenkin karaokesta, josta vuokrataan siis oma huone, niin moneksi tunniksi kuin aluaa. Toimme omat eväät, mutta paikan päältäkin saa tilata drinkkejä yms. Hauskaa oli, tahtoo uudestaan!

An overdose

Tuli sitten sekin tehtya. Nimittain otettua yliannostus. Kuulostaa lahes yhta lupaavalta kuin olikin. Kulautin nimittain japanilaista yskanlaaketta tana aamuna suoraan pullosta ehka tavallista hieman reippaamman annoksen. Ja sita sain sitten katua. Noh, sanottakoon alkuun, etta olimme juuri paasseet toteamasta kamppiksen ja monien muidenkin kanssa, etta "japanilaiset laakkeet eivat tehoa". Joten todistusaineiston piti olla tarpeeksi laajaa kun moni tyyppi on samaa mielta... Noo se keskustelu koski tosin sarkylaakkeita. Noh, ei se mitaan. Tosin OLISI tietenkin voinut kuunnella kaupan miesta, joka vannotti etta "strong medicine, please ala ylita suositeltua annosta". Ajattelin etta joopa joo, japsien maksimisuositukset on suomalaisten minimeja.. Yskakin vaivasi pahasti eika lima irronnut.. Suositusannos aikuiselle oli siis 8 ml kolmesti paivassa, kun Suomessa kulautellaan 20 millisia annoksia.. Lisaksi olen Suomessa kehittanyt rennohkon tavan juoda yskanlaaketta pullonsuusta, eika mitaan ole koskaan tapahtunut.... Okei selitykset sikseen, kulautin siita sitten ennen aamiaista "sopivan" hontsun, ei sita kauheasti mennyt mutta nyt jalkeenpain tarkasteltuna pullo oli kylla tyhjentynyt kohtalaisesti... No, aamupalan jalkeen alkoi sitten tuntua :D. Nyt naurattaa jo, onneksi, mutta silloin kylla ei. Alkoi hirvea heikotus, pyorrytys ja sydan hakkasi tuntuvasti. Oli vaikeaa paasta pohjakerroksesta keittiosta neljanteen kerrokseen omaan huoneeseen. Huojuin portaat ylos, ja alkoi tosiaan tuntua etta nyt menee taju. Ei muuta kuin sankyyn makaamaan, ja ajattelin etta se yleensa poistaa huimauksen. Mutta ehei. Makasin siina varmaan noin tunnin, en tajunnut mika mua vaivasi, pelotti, pyorrytti ja sydan loi kovaa vaikka vain makasin sangyssa. Laitoin jalatkin ylos seinalle, mutta ei vaikutusta. Pyorrytti vaikka miten olisi ollut. Kamppis oli tietenkin lahtenyt viettamaan sunnuntaita Tokioon, kuten monet muutkin, joten kamppa oli tyhja. Mietin etta jos pyorryn, mut loydetaan vasta illalla. Toivoin niin paljon etta joku ois ollut paikalla. Oli pelottavaa kun ei tajunnut missa vika, mita tapahtuu, mita mun kropalle tapahtuu. En tietenkaan silloin edes osannut viela ajatella yskanlaaketta. Myohemmin muistin myyjan sanat "strong medicine, ala ylita suositusta, please". Ja japanilaiset ei usein sano "please" englanniksi. Tuntui tosiaan silta niinkuin keho olisi taistellut jotain vastaan. En vain tajunnut mita. Raahauduin joskus tunnin paasta takaisin keittioon ja soinkin jotain, kun ajattelin etta ehka se on vaan suolaisen puutetta.. Mut ei auttanut. Kolmisen tuntia tata yhteensa kesti, ja se loppui vasta, kun jatin sangyssa makaamisen ja kolkutin Laku Laku-sanin (kiinalainen kaveri) oveen kun paatin etta pakko kertoa edes jollekin etta saatan pyortya yksin sankyyni. Laku- (tai Raku, miten haluatte) -san keitti mulle vetta ja suolaa, se oli pahaa mutta join sen, ja ihme ja kumma, sitten tuli normaali olo. Joko yskanlaakkeen vaikutus loppui tai sitten suolavesi jotenkin neutraloi sen tai jotain, en tieda. Paa-asia ettei kaynyt sen huonommin. En voi edelleenkaan keksia tapaukselle muuta selitysta kuin yskanlaakkeen, koska flunssa oli tana aamuna jo paljon parempi, eika todellakaan koko aikana ole flunssa aiheuttanut vastaavaa olotilaa. Mitahan siina laakkeessa on...? No, mita ikina siina onkaan, siita kerrotaan vain japaniksi, enka vaivautunut kaannostyohon..

Ensi kerralla ehka uskon japanilaisia kaytto-ohjeita :P. Onneksi ei kaynyt mitaan.

PS. Kuvat muuten nayttavat olevan hirvean tummia lahes kaikilla koneilla katseltuna paitsi omallani. Omalla ruudulla nayttavat kuvat vaaleilta ja normaaleilta.. Parannusta asiaan odotellessa.

Vaihtarielämää (luetaan: juhlia, juhlia, juhlia)

Vaihtarielo on tosiaan lähtenyt käyntiin täällä. Juhlia riittää, ja päivisin käydään koululla, tosin vasta orientaatioissa, koska varsinainen opiskelu alkaa vasta ylihuomenna torstaina. Viikonvaihteessa kahdet juhlat, ensin perjantaina suomalaisen Tommin läksiäiset eräässä kulmakunnan kuppilassa, ja sitten maanantaina koulun tervetuliaisjuhlat. Juhlien virallisesta osuudesta tässä kuvakin, taustalla Fuji-san.. ...Ja epävirallisesta osuudesta Kaikanilla eli poikien asuntolassa ei sitten kuvia tullutkaan :D. Noh, siellä on kuulemma bileet usein, in the common room. Tanssimista ja kaljaa, ilmaista sellaista, kunhan muistaa unohtaa omat kaljat kotiin niin kyllä joku kiltti setä aina pari kaljaa pistää... Halpaa. Ekoista, perjantain juhlista kotiuduttiin neljän aikoihin aamulla keittiön ikkunan kautta, kuten tyttöjen asuntolan perinteisiin kuuluu. Maanantaina oltiin kuitenkin rauhaisasti ja palattiin asuntolalle jo ennen klo 23:a eli aikaa jolloin ovet lukitaan (ja vain keittiön ikkuna jää lukitsematta..). Juhlien vastapainoksi on täällä harrastettu liikuntaa! Etsin kuumeisesti kaveria joka lähtisi supootsu kurabuihin, ja monen päivän etsintöjen jälkeen olin jo tuskastua - kukaan ei tuntunut harrastavan mitään!! Noh, frustraation pahiten vaivatessa saapuikin pelastus! ...Tänään käytiin tanskalaisen Valerian kanssa hankkimassa kuntosalin ja uimahallin jäsenyys, ja punttis tuli testattua. Opimme jopa käyttämään juoksumattoa! ..Pikku sählingin jälkeen, kuten tavallista.. Valerian ja parin italialaisen tytön kanssa aiotaan mennä myös tiistaisin karateen, jota järjestetään aamulla kello 7 tossa asuntolan vastapäisellä budokanilla. Jiihaa!

Vaihtarielämästä saisi helposti pelkän biletysputken. Uskon kuitenkin keskittyväni muuhunkin täällä.. Supootsu o shitai hito desu yo!

Vai meni Ari sitten voittamaan Suomen Idolsin.. Tälleen ajoissa siitäkin kuulin :>. Täällä on aika uutispimennossa, ellei oikein tosissaan päätä seurata uutisia netistä tai kaivaa jostain englanninkielisiä lehtiä... oijoi. Go Ari go!

Ainiin, ja Japanese Placement Test tuli ja meni, siitä sai kunnon morkkiksen yhdeksi viikonlopuksi. Se oli todella vaikea, niin vaikea että 5:stä sivusta jätin tyhjäksi osapuilleen 2. Ja sitä ei oikeastaan ole tapahtunut koskaan aikaisemmin mun historiassa. Uskoin todellakin joutuvani surkeimmalle tasoluokalle eli kympille pänttäämään uudestaan hiraganoja ja katakanoja (jotka toki olen osannut jo vuosia), niin vaikea se testi oli. Bileissä onneksi kuuli muidenkin surkeita kannanottoja asiaan, ja testi on vaikea, koska sen tekevät kaikki, eli myös ne jotka päätyvät ykköstason luokalle eli parhaaseen, lähes fluenttiin sarjaan. Maanantaina tulokset selvisivät, ja turhaan olin panikoinut - päädyin kasiluokalle, jonne kuulemma useimmat suomalaiset sijoitetaan. Ihan OK. Jos kielioppi alkaa näyttää liian helpolta, puhun itseni seiskalle. Jää nähtäväksi. Haastattelu opettajien kanssa olikin sitten positiivinen kokemus, ja käsittääkseni se meni niidenkin mielestä ihan hyvin. Että kyl tää tästä, kyl tää tästä. Gambatte ne!

Jouni ja Juusokin näkee vähän maailmaa ..Kiitos kortista ;P!

Hehe pari tuttua lähetti postikortin meikälle... :P. Haha. Aktivistit Juuso ja Jounihan ne siinä poseeraa. "Emmä ainakaan missään koukussa ole." Hah. Kiitos molemmille kortista! Tosi hienoa että tekin ootte päässy vähän katsomaan maailmaa..!

Tänään oli yliopiston avajaispäivä. En etukäteen oikein tiennyt mitä odottaa, kuvittelin lähinnä että luvassa on pienimuotoinen esitelmä vaihtareille elämästä Tokaissa. Noh, ei sitten ihan niin käynyt, vaan meidät kävelytettiin siis Aivan Waltaisaan saliin, jossa oli älyttömästi opiskelijoita, opettajat ja ilmeisesti koulun johtoporras, soittokunta ja kuoro :D. Wow. Japanissa kuulemma yliopiston alkamispäivä on merkittävä tapahtuma erityisesti niille, jotka aloittavat nyt opintonsa. Ekan vuoden opiskelijoiden tulee olla puku päällä. Joten koko kampus oli mustanaan liituraitaan pukeutunutta nuorisoa.. Heh, tulevia salarimaneja. Ensin ne menee ala-asteelle koulupuvussa, sitten yläkouluun ja koulupuvun kulmashortsit vaihdetaan kulmahousuihin, sitten yliopistoon, joka aloitetaan puku päällä, ja sitten yhtiön miehiksi, salarimaneiksi, varustuksenaan liituraitapuku. Joskus yläluokkiaan viimeisteleviä koulupoikia erehtyy luulemaan salarimaneiksi, jos ei katso pukua tarkkaan. Puku päällä, läpi elämän. Outo ajatus. No, koulun avajaisissa veisattiin koulun virallista hymniä ja soitettiin marssimusiikilta kuulostavaa musiikkia, sitten oli älyttömän pitkä puhe japaniksi. Ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä, parhaiten sen että "owari", loppu. Ja kiinalaiset ystäväni Yu Fen ja La La (tms.) keksi koko ajan jotain koiruuksia, joten me hihitettiin tosi asiallisesti siellä toiseksi etummaisessa rivissä.. Kröhöm. Puheen aikana pukupojat nukkui. Ne nuokkui ympäriinsä, välillä kuukahtivat vieruskaverin olkapäälle, sitten taas "hereille", ja kohta taas pilkittiin. Niistä riitti hupia :P. Ja pahus, meitä kuvattiin johonkin ilmeisesti koulun videolle, tai tuskin se saattoi mikään paikallinen tv-yhtiö olla.. toivottavasti ei! Ei siitäkään selvitty ilman kiemurtelua ja hihittelyä.. Äh, nämä kiinalaiset on aika tyyppejä :D.

Seremonioitten jälkeen suuntasin lopultakin ostamaan sen Vagabondin japaniksi. En pääse siinä oikeastaan sivuakaan ilman sanakirjaa. Kuulin muuten tänään, kun tapasin 100 yenin kaupassa suomalaisen Tommin, että Katja, mun kämppis, pääsi Japanese Placement Testistä suoraan levelille 3!! Kohu-uutinen siis. Leveleitä on 10, kymppi on surkein. Ja useimmat suomalaiset menevät kuulemma 8-levelille. Level 1 vastaa lähes natiivia.. tai ei nyt ehkä aivan, mutta kyllä kovaa kielitaituria, joka pystyy täysin kommunikoimaan japaniksi. Level 1 on about sama kuin JLPT:n level 1, niille tiedoksi jotka tietää JLPT:n. Että tämä Katja on sitten kohtuu kova pänttääjä. Oli kuulemma jo Suomessa opiskellut pitkälle, ilmeisesti itsenäisesti.. tai en oikein keksi muutakaan, miten olisi voinut edetä niin pitkälle. Musta puolestaan tuntuu kuin mun vartalossa ei niinsanotusti olisi takapuolilihaksia ollenkaan tällä hetkellä. Kun yliopistolla on tottunut siihen, että ei tarvi tehdä mitään. Koulumaista pänttäämistä on ollut viimeksi ehkäpä kuutisen vuotta sitten yliopiston ekana vuonna.. Toivon tosiaan että se rutiini löytyy taas jostain. Nyt tuntuu ettei saa mitään aikaan. Tunti kirjan kanssa on jo liikaa... apua.

Japanin pääministeri Shinzo Abe kirjoitti jokaviikkoisessa sähköpostikirjeessään tänään kirsikoista Motoori Norinagan (1730-1801) runoa lainaten:

"If asked

where lies the Japanese soul,

I'd say it is the wild

cherry blossoms

aglow in the morning sun."

Abe jatkoi: "I would like to send these words of encouragement to all those who, amidst the cherry blossoms in full bloom, are about to take up new challenges in a new environment:

Do not settle for the existing system.

Act without fear of criticism and stand by your convictions."

Kuvia kampukselta

Näin aurinkoista täällä oli vielä viikko sitten! Nyt on kylmää ja sateista, välillä myrskytuulen puuskahduksia puhaltaa, liekö tuolta vuorilta! Säätä uhmaten (tai ehkä siitä nauttien) painelin tänäiltana ensimmäiselle lenkille täällä. Kampus on niin iso, että siellä kun pyörii, saa hyvin puolen tunnin lenkin kasaan. Mun perinteinen matka. Ei juosta Cooperia ku juostaan Laurat.. hehe. Alkaa kai olla tylsää :D. Kun lähdin ulos, kanrinin-san papparainen näytti innostuneelta ja tuli kertomaan japaniksi, että hän myös tykkää urheilusta, hän pelaa koripalloa. Olisi toki ollut kivaa osata sanoa jotain mukavaa, mutta ei se mitään, mä hymyilin ja sanoin supootsu. Jes, mikä suoritus.

Päivällä raahasin sadan jenin kaupasta taiteltavan tuolin meidän parvekkeelle. En tiedä saako siellä istua, kaikki käyttää parveketta vain vaatteiden kuivaamiseen, mutta mä aion nauttia partsilla lueskelusta niin paljon kuin sielu sietää! Tai niin kauan kuin kanrinin-san sietää...

Päivällä yllättäen taivas tummui ja aurinko katosi pilveen, ja puhalsi myrskyisä puhuri. Oli tosi kylmä, huoneessa noin 15 astetta. Sade ja tuuli paukutti ikkunoita ja riensin tietenkin katsomaan, mitä hienoa ulkona tapahtuu. Näin neljännen kerroksen ikkunasta, kuinka pisarat ja kirsikankukkien terälehdet lensi vaakatasossa ilmassa, taustalla siniset vuoret, taivaalla tummat myrskypilvet ja jostain raosta pilkisti aurinko. Alapuolella viereisessä harjoitustalossa toisessa salissa valkeapukuiset, mustatukkaiset nuorukaiset heitteli toisiaan tatamiin judotreeneissä, toisessa salissa siniseen hakamaan ja mustiin suojavarusteisiin pukeutuneet jätkät mätki harjoitusvastustajiaan bambumiekoilla. Judopukujen valkoista kangasta vasten erottui hyvin mustat vyöt.

Tietyistä hetkistä ei vain voi ottaa kuvaa..