Ystävänpäivä on Japanissa käytännössä suklaatehtaiden juhlapäivä, joka lanseerattiin maahan enimmäkseen kaupallisessa hengessä. Valentinin päivän "perinteiden" vaaliminen on maan naissukupuolen harteilla: 14. helmikuuta tytöt ostaa pojille suklaata. Jotta voitot voitaisiin peräti tuplata, suklaapuotien myynninedistämiskeinona Japanissa juhlitaan myös niinsanottua Valkoista päivää, 14. maaliskuuta nimittäin kansakunnan kaksilahkeiset palauttaa palveluksen ja ostaa tytöille suklaata.
Ystävänpäivän suklaata on kahta lajia, niinsanottua velvollisuussuklaata eli
girichokoa, jota naiset tarjoaa esimerkiksi työpaikoilla miespuolisille kollegoille ja erityisesti esimiehille. Sitten on sitä toista lajia, eli
koibito chokoa, eli poikaystävälle rakkaudella annettavaa. Kumpaakin laatua saa ostaa fiinimmistä tavarataloista, konfettileipomoista ja kaduille ystävänpäivänä ilmestyvistä kojuista, joiden kaikkien ympärillä käy korkokenkien kopse ja hameenhelmojen huiske h-hetken lähestyessä. Itsekin halusin ensi kertaa elämässäni tätä suklaan antamisen perinnettä koetella, ja aika hyvälle tuulelle siitä tuli, kun kauniisiin laatikoihin aseteltuja suloisennäköisiä herkkuja muitten naisten kanssa valikoi =).
Suklaakojulta alkoikin sitten ikimuistoinen ystävänpäivä, joka vietettiin Japanin toiseksi suurimman kaupungin Yokohaman huvituksissa. Unelmatreffit ;) alkoivat Minatomirain eli "tulevaisuussataman" maailmanpyörästä. Kuvassa hämäävästi jo mies paikalla, mutta...
...ensin oli vähän tekemistä että saatiin deittikin mukaan matkaan! Toinen oli nimittäin ollut töissä viimeiset 24 tuntia, ja treffien ollessa sovittuna keskipäivälle Yokohaman asemalle, sain ihmetellä paikalla puolisen tuntia herran loistaessa poissaolollaan. Myöhästymisen syykin sitten selvisi: hämmentynyt soittoni keskeytti hyvät unet - Yuki oli nimittäin nukahtanut pienen matkaa asemalta sijaitsevalle puiston penkille! HALOO :D. Aurinkoinen päivä kun oli, ja torkut oli tosiaan pitkänpuoleiset, oli urhon kasvot päässet auringossa kärvähtämään toispuoleisen punaiseksi penkillä retkottaessa... Voi että.. Voiko tollaselle olla edes vihainen =)? Söpö tyhmyri... ;).
...No päästiinhän sinne lopulta! Eli maailman korkeimmaksi kehutusta maailmanpyörästä oli ihan komiat maisemat kirkkaana päivänä... Alla pikkuriikkisenä häämöttää tivoli vempeleineen, joista pahimmannäköiset tietenkin koeajettiin ja pahoin voitiin!
"Täydellisiä treffejä" jatkettiin romanttisesti jokilaivalla, joka kuljetti tivolialueelta kohti Yokohaman Chinatownia. Kiinalaisen kärmesbootin kyydissä mutusteltiin irtokarkkeja ja räpsittiin tietenkin uskomattomia maisemaotoksia...
...Ja kerran vielä se maailmanpyörä.. Näissä maisemissa on vaikea epäonnistua.
"Tulevaisuussataman" upouusia pilvenpiirtäjiä. Kyllä tällä lammella kelpasi seilata. Kaikki parit, suosittelen ;)!
Hämmästyttävää, kerrankin Japanissa sai olla jossain rauhassa erikoispäivänä. Laivalla oli muutama pari meidän lisäksemme. Fiilis oli rauhaisa ja Tyynenmeren historiallisen kauppakaupungin valoja oli tunnelmallista ihastella botskin keikkuessa satama-alueen ristiaallokossa. Maiseman alkaessa hämärtyä alkoi vatsoissa tuntua tilaa päivälliselle....
Päivän painuessa mailleen lohikäärmevene tiputti meidät näppärästi lähelle Chinatownin portteja - dinner is ready, luvassa kiinalaisia herkkuja!
Ensin kuitenkin harhailtiin vähän aikaa puoteja ihmettelemässä. Päivällisestä ei sitten tullutkaan kuvatallenteita, oli nimittäin "täydellisten treffien" sen verran koominen dinner. Jälleen alkoi raskaan työn raatajaa pitkä päivä painaa, ja kiinalaisen pöperön kivassa ravintelissa napaan vedettyään Yuki nukahti. Jes. Lasi puolillaan kaljaa, neiti vasta nuudeliläjän puolivälissä. Annoin nukkua, vaikka vähän se tietty pisti hymyilyttämään sekä minua että kanssaruokailijoita naapuripöydissä. Tarjoilija ihmetteli mutta ei sentään kommentoinut mitään.
Näin siis hiljeni iltaan eräs japanilainen Valentinin päivä. Tyhjensin vähin äänin deittini kaljatuopin, rouskutin banbunversot ja kevätkääryleet menemään, ja olin järjettömässä ähkyssä. Lopulta keräsin luumme, ja pariskunta katosi muiden hiippareitten tavoin Chinatownin yöhön.
Luumun kukkia. Ajatella, vaihtovuosi on jo niin pitkällä. Japanilaisille luumun kukkien puhkeaminen on kevään ensi merkki, jonka jälkeen onkin sakuran eli kirsikan kukinta enää noin kuukauden päässä. Luumu kukkii kirsikkaan verraten niinsanotusti vähin äänin, siellä täällä voi talojen minipihamailta bongata käkkyräisen puun, johon on huomaamatta puhjennut kirkkaan pinkkejä tai ihan valkoisia kukkia. Tuoksu on kumminkin huumaava!
Luumua eli umea on monenlaista. Yleisin väri on valkoinen. Tilaihmeiden maassa kun ollaan, joskus voi pientalon portaalla tai ahtaalla autotien ja talonseinän välisellä kaistaleella huomata luumupuun kukkivan jopa ruukussa! Luumupuut on aina nätisti leikattu, tai suoranaisesti typistetty, mikä antaa niille jotenkin japanilaisuudelle ominaisen ilmeen.
Umen kukintaan ei liity samanlaista juhlintaa tai muutakaan huomiotaherättävää kuin joka paikan valkoiseen ja vaaleanpunaiseen pukevaan sakuran aikaan, mutta kyllä luumu silmää miellyttää. Kirsikka onkin ehkä vähän liian hulvaton ;).
Näitä kaunokaisia kävin siis bongailemassa ihan asuntolan takamailta tuosta pientaloalueelta. Myös paikallisjunassa istuessa siellä täällä voi tarkka silmä huomata kukkivan pikku puun vilahtavan ohi. Kaiken Tokion betonin keskellä. Kyllä kelpaisi oma kuuden tatamin yksiö, futon-sänky, veranta ja ikkunan takana pikku luumupuu! Jälleen todettava, että ei p*skempaa. Joskus sitä miettii, miksi Suomeen oikeastaan kannattaa palata.
Paikka on vääränään animepuoteja, elektroniikkaliikkeitä, pelikauppoja ja pelihalleja ja monikerroksisia kirjakauppoja, joissa myydään pelkkää mangaa. Maisemaa hallitsee neonvalot ja pelien ja animesarjojen mainokset. Joka liikkeestä raikaa meluisa japaninkielinen ylisöpöllä tyttöäänellä laulettu musiikki, edelleen jatkaen peli- ja animeteemaa, ja ihmisiä on aivan järjettömästi.
Tähän mangatavarataloon mekin eksyttiin. Ei muuta kuin sekaan vaan! Oli aitoja alkuperäisiä julkaisuja sekä fanien piirtamää (oikeasti nättiä piirrosjälkeä!) epävirallista, pienellä budjetilla julkaistua tavaraa, oli erikseen osastot pojille, erikseen tytöille, kuka mistakin tykkää katsokaas. Söpöa koulupoikaromantiikkaa oli 2 kerrosta, ja sielläkös Yuki tuskastui. Asiakkaina kun oli pelkästään tyttojä (Yukin mukaan nörttejä ja rumiakin vielä). Mutta uskollisesti oppaani raahusti vaaleanpunaisessa mangalabyrintissä ja käänsi lehtien takakansitekstejä (tai etukansi-, jos länsimaisittain katsotaan, täällä kun painetun materiaalin lukeminen aloitetaan "takakannesta" ja edetään vasemmalle kohti länsimaista "alkua"), ja opastus palkittiin: nääntyneinä päädyimme henkiinjäämiselle välttämättömille virvokkeille kahvilaan, jonka lajityyppi myös kuuluu sähkökaupungin erikoisuuksiin: "kissakahvilassa" tarjoilijat on pukeutuneet söpöiksi esiliina-asuisiksi kissoiksi, pörröiset korvat ja pitkät hännät vaan keikkuu kun tytöt ohjaavat kimeällä äänellä asiakkaita sisään tai kiittelevät niiauksin ja kohteliaisuuksin vierailusta. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty! Veikkaanpa että yksinäiset miesasiakkaat tiskin ääressä tulivat paikalle ihan vain henkilökuntaa ihailemaan...
Akihabaran perusmaisemaa aseman edustalta. Neonvaloja ja mustaa massaa. Kuvittele päälle melu... Oikeastaan maisema vastaa lähes mistä vaan Tokiota räpsäistyä peruskauppa-aluetta. Kaoottista sommittelua ja valokyltti siellä mihin kukakin on suinkin päässyt kiipimään.
Me ryypiskelimme sakea illan viimeiset tunnit shinjukulaisessa yakitoripaikassa. A hard day's night ;)! Ja taas grillivartaat maittoi!
漢字読めない... can`t read these kanji... Mina tutkimassa mielenkiintoisia koukeroita lyriikkaprintissa. Eli sanoja sai toki luntata paperista, jos vaan osais lukea siitakaan. Hups =). Mut kyllssse ihan hyvin meni juu. Ainakin yleisolla oli hauskaa ;).
Yksi luokka oli keksinyt poiketa "tylsasta perinteesta" ja teki lauluesityksestaan hupaisan leikin. Kyllahan se ihan pisti ihmiset hyvalle tuulelle kun kaverit puvuissa pelleilee =). 
Open kaa. Nishiyama-sensei eli tuttavallisemmin Kiku opetti mulle kanjeja kevatlukukaudella ja kuuntelua syyslukukaudella. Molemmat meni yhta laadukkaasti, ja poissaololukemat hipoivat pilvia, mutta hyvia kavereita meista silti tavalla tai toisella tuli =). Kiku on about saman ikainen kuin ma. Sivuhuomiona mainittakoon.
Lisaa haroilya... And here are our friends... Nama ilkimykset, Yukin "pahis" sempait sattasivat kameralla ja ovat muutenkin aina nalvimassa pienempaansa =). Onneksi itse olen jo sen luokan Oosempai (大先輩) etta mulle jokainen japanilaisen yliopistomaailman senioriopiskelija on pikkukakara... Nimimerkilla "kahdeksas yliopistovuosi lahestyy"... 
Piti sita koulunloppujaisviikonloppua sitten juhlistaa vahan kampusolosuhteiden ulkopuolellakin. Suuntasimme italialaishenkiseen ravinteliin pizzalle ja kaljalle! Siita ilta jatkuikin sitten viela seuraavaankin ravintolaan, ikaankuin ei jo tarpeeksi olisi syoty (enemman taisikin janoisat kurkut kuin nalkaiset masut vieda askelia tallakin kertaa...), ja niinpa savuisassa kulmakunnan pikku syottolassa yakitorilla hoystettyna kulauttelimme alas japanilaisia maltaita sen verran, etta loppuillasta ei tullut mitaan muuta dokumentoitua kuin kohdalle osunut satunnainen merkkiteos (alla). Huumori kavi siis yha laadukkaammaksi, mutta hauskaa oli =D, ja kerran se koulu vain loppuu!!
Joo... Juhlien jalkeen eli noin viikon verran eipa olekaan tullut tehtya paljoa. Monet euroooppalaisista kavereista ovat jo pakanneet laukkunsa ja palanneet kotiin. Paivat kuluu lorvaillessa. Noh, kevatloma kun on niin se kai sallitaan ;)! Ollaan sentaan tsekattu jo liput yobussilla Osakaan, maan lantiseen kumman murteen, yakuzan, kansai ryoorin ja talouselaman metropoliin! Osaka olet vihdoinkin loytanyt paikkasi kalentereissamme! 