Syyspäivä Kamakurassa

Toinen vierailuni Japanin entiseen pääkaupunkiin Kamakuraan. Kaunis syyspäivä, ja vaikka ehdittiin Yukin kanssa paikalle vasta iltapäivällä, oli ajoitus mitä oivin, näimme shintohäät laskevan auringon kultaamalla pyhättöalueella, nappasimme sadalla jenillä kojusta ennustukset eli おみくじ:t (luetaan: omikuji), ostimme päivälliseksi takoyakia ja jälkiruuaksi manjuu-pyörylöitä, ja ehdimme vielä hiekkarantaan katsomaan Tyynen meren auringonlaskua. Ei valittamista ;). Ainiin, ilmeisesti tähdet ovat parahultaisesti napsahtaneet kohdelleen tai japanin tuhannet jumalat muuten vain ovat suopeita nyt, nimittäin jälleen lupasi ennustus mulle kohtuullisen hyvää onnea!

Tutustumassa Kamakuran suurimpaan shintopyhättöön. Väkeä piisasi kauniina sunnuntai-iltapäivänä.

Törmäsimme keskelle hääseremoniaa. Uskomaton tuuri - paikalla lapsesta asti vieraillut Yuki ei ollut koskaan nähnyt häitä täällä! Lucky me.. Kuvassa perinteisten häämenojen seremoniamestarit.
Hääpari. Kovin olivat vakavia kun turistit räpsivät kuvia kännyköillään.

Sormukset, ja vastanaineiden iloiset ilmeet??

Olipa muuten valaisevaa olla liikkeellä turistikohteessa "paikallisen oppaan" kanssa, ymmärsi reilusti enemmän ihan kaikesta, kun joku käänsi kanjit selkokielelle eli englanniksi. Yuki opasti myös japanilaiseen uskomusmaailmaan, kertoi hääperinteistä ja selitti ennustusten "käyttötavan" - huonot uutiset sidotaan temppelialueen naruille, hyvät viedään kotiin - ja kertoi muuten uskovansa sielunvaellukseen! Eipä ollut asiaa enempää pohtinut, se vain tuntui loogisimmalta, kuului kommentti. Tajusin taas eläväni buddhalaisuuden maassa... Yleensä se tuppaa unohtumaan, kun japanilaistenkin pääuskonto näyttää pintapuolisesti katsoen olevan lähinnä kaupallisuus. Kiintoisaa raottaa vähän kulisseja ja kurkistaa sinne mystiseen "oikeaan japanilaisuuteen"...

Shintopyhäkköä merkkaavat valkoiset paperikoristeet ja torii-portti auringonlaskussa.

Päivälliseksi takoyakia eli mustekalapalloja.

Syksyllä kirsikkapuukujaa voi vain kuvitella...

Poseeraamassa Kamakuran pääkadulla.

Jälkiruuaksi manjuu-palleroita. Riisistä ovat ymmärtääkseni valmistettu ja sisällä on punaista paputahnaa. Vihreät ovat teenmakuisia, muiden syvin olemus jäi vähän epäselväksi. Yleisesti voin todeta, että japanilaiset perinneherkut maistuvat mielenkiintoisilta.

Auringonlasku.