Syksystä Jouluun.... eli hoidetaan syyskuvat pois alta ennen kuin (mahdollisia) vuodenvaihdekuvia aletaan saada (jos aletaan, ehkä joskus tulevaisuudessa tänne asti ;). Asia on niin, että meidän kampuksella voi ihailla perijapanilaista maisemaa ihan arkisesti noin vain jokaisena kirkkaana päivänä. Ja noita päiviähän piisaa. Japanin talvi on kylmä ja kirkas, vaikkakin on sanottava että toki nyt Jouluaatoksi on kuitenkin luvattu jatkuvaa sadetta ja myräkkätuulia. Toki toki. Paikalliset ovat kypsiä näkymiin, eikä Fujin lumihuippu kuulemma enää jaksa kiinnostaa. Vaihto-oppilasta, vaikkakin jo melko kypsäksi marinoitua, moinen kuitenkin säväyttää, ja pakko on sanoa, etten ihmettele miten runoilijat ovat kautta vuosisatojen tuosta huipusta värssyjä järjestelleet. Ja ajatella - olen ollut tuolla! Vähä vähältä se on tässä syksyn mittaan lunta rinteilleen kerännyt, ja nyt, Joululoman alun kunniaksi, on koko vuori jo peittynyt valkoiseen. Mutta se ei kuvista näy, koska ne on otettu noin kuukausi sitten. Iloitkaa kuitenkin kauniista maisemasta, myös isi ja äiti joille vuori ei kouluvierailun aikana suostunut utupilvestä näyttäytymään!
Fuji kutsuu kouluun...
Välitunneilla valkoinen huippu aina ihmetyttää kun kipuaa koulun mäkeä - pilvikö sieltä kohoaa? Ei, kyllä se on luminen tulivuoren huippu.
Meidän kylää vahtii hra Wuori. Näkymä koulun päärakennuksen katolta.
...Ja iltapäivällä se taas tahtoo takaisin piiloon. Aurinko kiertää illaksi Fujin taakse, ja aamu (yläkuvissa) on siksi parasta katseluaikaa, ennen kuin utu taas nielaisee katoamistempuista kuuluisan vuoren.
