Vietimme uutta Meren päivä (海の日)-nimistä kansallista vapaapäivää Valeriyan kanssa in down town Tokyo! oli ihan huippua ottaa irti yks päivä ankeasta asuntolan harmaudesta ja singahtaa supernopealla hissillä Mori Tower -nimisen pilvenpiirtäjän ylinpään, 54. kerrokseen modernin taiteen museoon! näyttely esitteli Le Corbusierin maalauksia ja arkkitehtuuria, enpä ennen tuntenut moista ranskalaisukkoa mutta nytpä tiedän mistä japsien laatikkoarkkitehtuuri on vaikutteensa saanut. 20-luvun modernistiset maalaukset (minimalismia ja mitä lie, taidehistorian kurssit on päässeet vähän norumaan jo toisesta korvasta ulos... uutta olennaisempaa informaatioo varmaan tullut tilalle, i presume!) oli kiintoisia, samoin Le Corbusierin omien asuntojen malliin rakennetut life size kopiot, joihin pääsi kävelemään sisään. uskomattoman moderneja taloja ja huonekaluja, jotka kelpais huippumuodista nykyäänkin! outoa että vanhimmat niistä oli 20-30-luvulta.. oli vaikea uskoa. mutta tosi makeaa designia, kun olen ennenkin ollut ton ajan taiteen ihastelija.. oikeastaan päivän tarina alkoi nyt loppupäästään, koska ennen kuin laahustimme pilvenpiirtäjämuseossa parisen tuntia hyvin hyvin väsyneinä muiden länsimaisten turistien ja fiksunnäköisten, paksuja kirkkaanpunaisia tai vihreitä muovisankaisia rillejä käyttävien taideharrastajajapsien kanssa, tehtiin kaikkea hyödyllisempää ;)! first things first, me päätettiin aamulla, joten päivä ALKOI siis Shinjukusta Hello Kitty -kaupasta, josta tietty lähti mukaan kaikkea maailman tarpeellisinta kawaiiii-tavaraa. eikä kukkarokaan enää painanut käsilaukussa niin ikävästi! Valeriya on hulluna Hello Kittyyn, ja mä sitten suostuin uhrautumaan tähän teemakauppaan huvikseni.. Niin niin. Shoppailu ois ollut ongelmatonta, JOS unohdettais se, että Shinjukussa ei löydä mitään vaikka seisoisi käytännössä sen päällä. Asemalta kauppaan oli varmaan noin kolmen minuutin kävelymatka, mutta tietty me eksyttiin matkalla jotain 5 kertaa ja kysyttiin tietä 2 kertaa ja käveltiin harhaan noin tunti. vinkiksi Tokioon suuntaville, kannattaa varautua siihen että mitään ei löydä ja kaikkeen menee sairaasti aikaa, kun puhutaan Shinjukusta tai vaikka Shibuyasta. ja samalla on koko ajan helvetillisen kuuma. (paitsi kaupoissa, joihin jäätyy ilmastoinnin takia.) Japanissa kun esim kaduilla ei ole nimiä. miten miljoonakaupungissa voi löytää mitään ilman kadunnimiä??? en vieläkään tajua, tuskin koskaan tajuankaan. parasta vaan löytää joku ohikulkija, joka näyttää siltä että rakastaa juuri sun etsimää tuotetta, ja kysyä neuvoa. mekin lopulta päästiin perille ohikulkijoitten ja kiireisen Lawson-myyjän neuvojen perusteella, vaikka Valeriyalla oli kaksi eri karttaa asiasta. Kittyn jälkeen oli tarkoitus ostaa elektroniset sanakirjat, mikä on vaikeeta koska tekniikasta puhuminen japaniksi myyjien kanssa on vaikeeta, ja Yodobashi Kamera (iiiiiiso elektroniikkakauppa) on oikeasti kaumea (terkut Keiulle!) paikka. se on niin iso, ja niin meluisa, että sinne kuolisi jo ilman elektroniikkaakin. noh, oikeat mallit löytyi, mutta emme sitten tietenkään saaneet (tuntemattomasta syystä, kuten Japanissa yleensä) rahaa ulos mistään automaatista länsimaisilta tileiltä. että ei sitten ostettu niitä. pieniä vastoinkäymisiä... ei sitä aina voi suunnitella elämäänsä.. tai suunnitella voi, mutta täällä saa tottua siiten että mikään suunnitelma ei ole kovin luotettava. noh, rahjustimme samaa ihmisiä vilisevää ympyrää Shinjukussa taas vähän aikaa ja taas kyseltiin tietä, ja lopulta löytyi McDonald's, joka sillä hetkellä oli jo tosi iloinen jälleennäkeminen. jäimme henkiin! ...ja SITTEN vasta menimme Shinjukusta Roppongi Hillsille ja Mori Toweriin Mori Contemporary Art Museumiin, mutta sen jutunhan olette jo kuulleet. Museokierroksen jälkeen oli vuorossa (samalla lipulla, useimmat asiat kun Tokiossa eivät ole ilmaisia) iltahämärään kietoutuvan Tokion näköalojen katselu pilvenpiirtäjän huipulta. ihan kuin Lost in Translation!! mahtavat näkymät!! ei voi muuta sanoa. talo oli niin korkea että helposti näki että maapallo on oikeasti sittenkin pyöreä. mutta oih! illan pimetessä tää ökyalueen näköalapaikka oli tietty täynnä rakastuneita pareja...! mikäs sen tuskallisempaa katseltavaa. joten näköalojen sijasta tuli tuijoteltua vähän katkera maku suussa jotain muuta... mutta onneksi oli edessä vielä hassu kalanäyttely samassa pilvenpiirtäjän näköalakerroksessa, ja tietty pimäet huoneet akvaarioineen ja eksoottisine pikku kaloineen oli.... oi niin romanchikku!! että emme välttyneet sielläkään söpöiltä pareilta, tyttöjä hepenissä ja korkokengissä ja varakkaita muotigangsteripojuja lököhousuissaan (tarjolla oli myös kalsarinäyttely...) ja lippiksissään ja Valeriyan mielestä "orangutangin" väriseksi vaalennetussa tukassaan.. tjoo. oli aika mennä kotiin.
ps. isoksi uutisissa mainostettu taifuu eli taifuuni ei sitten koskaan iskenyt meidän alueelle, ja Niigatan maanjäristys EI tuntunut Kanagawassa eli meidän koulun alueella. vähän oli tuulista, ja asuntolan vahtimestari huolehti kovasti että meillä on tarpeeksi ruokaa myrskyviikonlopun varalle, ja me istuttiin kiltisti tylsistymässä kotona vaikka highway olis ollut niin kuuma, ja kaikilla oli zombimainen olo kaiken sisällä istumisen jälkeen, ja pahuksen myrsky ei sitten tullutkaan!! darn! kiipesin sentään koulumme korkeimman talon näköalatorniin (ulkoilma-sellainen) ja pääsin sadepilven sisään, jee :)! oli ihan hienoa iltahämärässä tähystää itään ja pohjoiseen, jonne myrsky oli mennyt kohti Chibaa ja merta... jotain pilvirintamia siellä näky, ei muuta.. Maanjäristys sen sijaan oli ikävämpi juttu, iski japanilaisen kaverini kotikaupunkiin :(. mutta onneksi me olimme jälleen turvassa!!! *koputtaa puuta*
