Long time no see! viime aikoina on kulunut aika enemmänkin elämän elämiseen kuin sen dokumentoimiseen! tapahtumia on piisannut. kuluneessa kuukaudessa sitten viime postin on elämä asettunut suurinpiirteen "arkisiin" uomiin. koulu rullaa tavallisella (liian kiireisellä と思う) painollaan, lukukauden puolivälin isot testit tulivat ja menivät, koetulokset olivat osa-alueesta riippuen täysistä pisteistä aina johonkin 50-70 prosentin paikkeille. kanjit ja katakana sujuvat hyvin, ぶんぽ とか たんご とか そんな こと vähän huonommin. eli kieliopissa ja sanastossa olisi toivomisen varaa. noh, vastuuopettajan painokkain kommentti mulle oli kuitenkin, että "laura-san, koita muistaa että lauantai on koulupäivä". hehe, lauantain poissaolot ovat kyllä hiponeet pilviä, se on myönnettävä. mutta kun ei yhdessä vapaapäivässä vain ehdi tehdä mitään! tokioon on silloin tällöin päästävä, tai sitten vaan kämppää täytyy siivota tai katolla on otettava aurinkoa aamupalaa syödessä tai jotain muuta tärkeää tapahtuu. sellaista se on... ja vakavasti sanottuna, oikeasti yksi vapaapäivä viikossa ei riitä. tarvii aikaa rentoutua, ja sitä täällä ei ole.
viime viikon keskiviikkona koulu kuitenkin oli meille ystävällinen ja kiikutti koko bekka- eli vaihtarilaitoksen opiskelijat busseilla tokioon. päästiin kansallisteatteriin katsomaan japanilaista perinteistä teatteria, kabukia, ja sitten vesibussiajelulle tokion läpi kulkevalla sumida-joella. kuvia tulossa. kabukia olin nähnyt ennenkin, ja vieläkään en selvinnyt kokemuksesta nukahtamatta :D. valitettava totuus.. mutta kun näytelmässä voi hyvin olla esim. tunnin jakso, jonka aikana kukaan ei liiku lavalla, vaan kaikki (3) näyttelijää istuvat asennossa (miten niitten jalat kestää!!) ja jorisevat on and on and on jotain japaniksi, epäselvästi, ja varmasti käyttäen jotain perinteistä sananpartta, niin hämärässä katsomossa yksi jos toinenkin sai paikattua lyhyeksi jääneitä yöunia.. onneksi havahduin tarinan jännimmässä kohdassa, tosin en varsinaisesti tiedä mitä näin, koska juoni jäi vähän epäselväksi... miksi yksi tyyppi sidottiin tolppaan ja sitten kuitenkin päästettiin menemään, ja miksi yksi toinen seisoi talon ulkopuolella tunnin? meillä oli kyllä pätevät englanninkieliset korvanappiselostukset, mutta jorina kuin jorina, unettaa!! ねむ！
jokiajelu oli hauska, pääsimme laivalle bussissa nautitun bentoo boxin jälkeen. aurinko kärvensi ja lämmintä oli varmaan lähempänä 30 astetta, ja joelta oli kiva katsoa tokion siltoja ja pilvenpiirtäjiä vähän eri kulmasta. laivaretki vei meidät vilkkaalle turistialueelle asakusaan, jossa sijaitsee kuuluisa temppeli ja paljon turistirihkamakauppoja. olin käynyt alueella useampaan otteeseen jo ennen, joten mä ja valeria shopattiin parhaat päältä ja häivyttiin shibuyaan, yhteen tokion vilkkaimmista keskustoista (tokiollahan ei ole yhtä keskustaa, niin kuin normaaleilla tahi vähintäänkin eurooppalaisilla kaupungeilla). annoimme muiden palata bussilla takas kotiin ja jäimme kuluttamaan iltaa ja rahaa 9-kerroksiseen muotitavarataloon. raha paloi, ja valerialla melkein myös hermot, koska tämä kyseinen 109-tavaratalo on aika sirkus. paikka on siis täynnä pieniä muotiliikkeitä, joissa kaikissa soi täysillä eri musiikki, ja japsipimut keikkuvat eteenpäin korkokengissään, eikä paikassa tosiaan tarvi kärsiä yksinäisyydestä. mä en sitten kuitenkaan saanut tarpeekseni, itseni kiusaamisesta kun näköjään pidän, vaan pari päivää myöhemmin palasin samaan 109:hun (ichimarukyuu) ja kulutin toisetkin 10 000 yeniä.... nyt on pakko pysyä poissa shibuyasta vähän aikaa!!! :D
taannoin, milloin lie, pari kolme viikkoa sitten vierailtiin myös disney sea:ssa, eli toisessa tokion kahdesta (vierekkäisestä) disney-maailmasta. tämän postin kaikki kuvat ovat sieltä, juu, kaikki. reissu oli uskomaton, kuin sukellus kaninkoloon. disney nyt on disney ja mulla oli tietenkin omat mielipiteeni asiasta kun sinne menin, mutta kyllä täytyy sanoa että näkemisen arvoinen paikka! disneyn järven rannoille on rakennettu mm. "oikea" venetsia. siis ihan oikeita kivitaloja jotka on tehty vanhan näköisiksi rappauksella, oikeita siltoja, kanavia, veneitä, jopa ne punavalkoiset tolpat aivan kuin (tietääkseni!) aidossa venetsiassa. kun ekaa kertaa näin ”venetsian” julkisivun, ajattelin että paikka on varmasti pahvia, teki mieli käydä kurkistamassa ”pahvin” taakse, mutta ei kyllä se ihan oikea kolmiulotteinen pikku kaupunki oli. kyllä oli kodikas tunnelma kellua illan pimettyä ja kauniiden katulamppujen sytyttyä sellaisessa mustassa kondoliveneessä (namae wa?) pitkin hiljaista kanavaa.. hiljaista, koska satoi niin pahuksesti :D. mutta ei se haitannut, tunnelma oli täysi kymppi. huvipuistolaitteet ei olleet ihmeellisiä, disney näytti olevan enemmänkin teemamaailma perheille ja pareille kuin mikään eurooppalaistyylinen toinen toistaan pahempien vetkutuskoneiden tyyssija. myöskään kaljaa ei tainnut saada ainoastakaan ravintolasta (tosin vältyimme kalleimmilta ravintoloilta ja söimme eväitä, liekö "venetsian" paikoissa ollut viiniä, en tiedä). mutta tosiaan, edes illalla kukaan ei ollut humalassa. aika eri meno kuin euroopassa. oli se aika sadunomainen juttu, ja sitä kai disney haluaakin. kiva ja äärimmäisen outo elämys!
muilta osin arki on kiireistä. luimme loppuun ensimmäisen kyookashon (oppikirjan) ja aloitimme uuden, kiinnostuneille tiedoksi, nimi on J-Bridge. kirja on todellakin vaikea, ja tällä hetkellä opinnot sujuvat sanottakoon erittäin huonosti. vaikka teen läksyjä useimpina päivinä ja usein monta tuntia kerralla, en silti tunnu osaavan mitään. nyt tosiaan tuntuu että tippuu kärryiltä, huolestuttavaa! ja opiskelusta tekee kyllä todella vaikeaa se, että opettajat ei selitä mitään kielioppia tai mitään muutakaan englanniksi. eli jos ei tajua japaninkielistä selitystä, niin ei auta, sit ei vaan tajua... kysyn aika usein että moo ikkai eli kerta vielä, ja musta onkin tullut meidän luokan blondi. testitulokset ovat tällä viikolla hiponeet nollaa..... noh, ehkä ensi viikko tuo parempaa menestystä!
sitä odotellessa, hauskaa (epä)juhannusta みなさん！ itse onnistuin kaiketi ainoaa kertaa olleessa tai tulevassa elämässä olemaan krapulassa jo juhannusAATON AAMUNA. oli nimittäin melkoisen railakkaat italialaisten läksiäiset!
